Petteri Koponen kirjoittaa tänään Tietoviikossa hyvin samoista asioista kuin alla minä. Juttu sai minutkin julkaisemaan tämän vanhan luonnokseni.
Kesäkuisessa omaa historiaani alalla luotaavassa kirjoituksessani totesin:
Edelleen ehkä isoin este hyvien verkkopalveluiden tekemisessä on se, että designerit eivät keskimäärin “ymmärrä tekniikkaa” ja koodarit ymmärtävät hyvin harvoin mitään verkkopalveluista. Tämä lokeroituminen ei ole muuttunut mihinkään, pikemminkin pahentunut, osittain varmaan asioiden monimutkaistumisen takia.
Kärjistetäänpä vähän: Designerit tapaavat keskittyä nätteihin taustoihin tai logon viilaamiseen, ja vaikka se rekisteröitymislomakekin ehkä hätäisesti piirretään, ei interaktiota suunnitella läheskään virheilmoituksiin asti. Kun ei se määrittelydokkari tai konseptisuunnitelmakaan näihin asioihin ottanut kantaa, niin miksi vaivautua.
Jatketaan kärjistäen: Käytännössä siis käyttöliittymiä suunnittelevat – tai siis eivät suunnittele vaan vain pakon alla tekevät – ohjelmoijat, joiden osaamiseen tai kiinnostuksen kohteisiin käyttöliittymäsuunnittelu ei kuulu. Ohjelmoija tyypillisesti vähät välittää, jos puhelinnumero on syötettävä juuri hänen haluamassaan formaatissa tai että tietoa kysytään paljon enemmän kun oikeasti tarvitaan.
Tarpeeksi hiomalla tietysti saadaan silti hommat kuntoon, mutta se tulee kalliiksi ja jää käytännössä siksi tekemättä loppuun asti. Tämä on siis tehokkuusongelma, jos käyttöliittymän detaljitason suunnitteluun tarvitaan joko erillinen ammattilainen tai pallottelua kompetenssilta toiselle.
Eikä toisaalta asiakas tai työnantaja useinkaan edes osaa vaatia tällaista laatua. Sitä vartenhan hän sitä työtä ammattilaisilta ostaa.
Näkisin mielelläni lisää käyttöliittymäohjelmoinnin ammattilaisia. Se ei ole välttämättä puhtaan ohjelmointiteknisesti kaikkein haastavin alue (joskaan ei triviaaleinkaan), mutta laaja-alaista osaamista se vaatii sitäkin enemmän. Käyttöliittymäohjelmoija on se henkilö, joka tekee lopullisen interaktiosuunnittelun ja voi tehdä fiksua iteraatiota itsenäisesti eli kustannustehokkaasti.
Web-käyttöliittymäohjelmointi voi olla äärimmäisen haastavaa ja palkitsevaa työtä. Itse olen kokenut juuri tämän osan työstäni ehkä kaikkein mielenkiintoisimpana alueena sen monipuolisuuden takia. Olen kuitenkin kokenut itseni samalla tässä tehtävässä kovin yksinäiseksi. Melkein kaikki tuntemani ammattilaiset ovat joko design-suuntautuneita ja osaavat korkeintaan vähän netistä kopioida ja kevyesti muokata JavaScriptiä tai sitten puhtaita ohjelmoijia, joita käyttöliittymä ei kiinnosta haasteena tai jopa pelottaa.
Viime vuosina käyttöliittymäohjelmointi on tarkoittanut yhä enemmän JavaScriptiä. Lisäksi syvällinen osaaminen CSS:stä, HTTP:stä, selaimen toiminnasta ja palvelinohjelmoinnista sekä käytettävästä ohjelmointikehyksestä ja mahdollisesta julkaisujärjestelmästä ovat välttämättömiä. Näiden teknisten kykyjen rinnalle tarvitaan humanistisempia tieteitä: käyttöliittymien suunnittelu, verkkokirjoittaminen, hakukoneiden hyödyntäminen, informaatioarkkitehtuuri, saavutettavuus…
Aikana, jolloin kaikki tuntuvat haluavan vain suunnitella eivätkä tehdä itse mitään, miten saisimme ihmiset innostumaan itse käyttöliittymän tekemisestä?
Alan tapaaminen: Frontend Finland
Ikään kuin vastauksena kysymykseeni Suomessa päätettiin vastikään perustaa Frontend Finland -niminen organisaatio, joka pyrkii kokoamaan yhteen suomalaisia alan osaajia. Perustajien mukaan Suomessa on paljon alan osaamista, joka ei kuitenkaan täällä saa ansaitsemaansa huomiota. Olen siitä samaa mieltä, että huomio puuttuu, mutta oma syymme: emme ole pitäneet tarpeeksi meteliä.
Frontend Finlandin ensimmäinen tapaaminen järjestetään 15. syyskuuta. Aiheet vaikuttavat kiinnostavilta. Odotan innolla, että saan tavata ison nipun samanhenkisiä kollegoita! Tapaamisesta luvassa raporttia Vierityspalkin puolella.
