Tulipa tässä mieleeni: Mitä jos Facebook lisäisi like-nappulaansa mikromaksamistoiminnon? Jotenkin näin:
Ei luonnollisestikaan ole optimaalista käyttää kahta eri nappia, mutta tämä nyt on vasta idea. Like-nappulalla on kuitenkin sellainen etu, että se on jo melkein kaikilla verkkosivuilla. Minkään mikromaksamisen yleistyminen tyssää aina siihen, että ei ole tarpeeksi käyttäjiä, kun ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia maksaa, kun ei ole tarpeeksi käyttäjiä…
Käyttäjien ei välttämättä edes tarvitsisi panna rahaa Facebookiin, jos Facebook panisi kunkin käyttäjän “kukkaroon” osan mainosklikkauksista saamistaaan rahoista. Silloin pelkkä liketys voisi riittää toimintona. Potin ei tarvitsisi olla välttämättä käyttäjäkohtainen. Mutta miksi Facebook tekisi niin? Sehän vain jakaisi itselleen muuten jääviä rahojaan pois.
Eli ehkä sitä rahaa pitäisi latoa tiskiin. Mikä sitten siihen ihmiset ajaisi? Mahdollisuus voittaa satunnaisesti jotain? Pro-käyttäjän leima ja badget joita voi ansaita tykkäämällä? Lailla määrätty internet-maksu? Onhan meillä tv-maksukin. Hankalaa, kun kyseessä on globaali ongelma.
Ei se nyt niin helppoa ollutkaan.
Tulipa mieleen, että onko “mikromaksaminen” oikea termi tuossa kohtaa, kun sisältö on jo saatu. Tuossa se tuntuu ehkä “mikropalkitsemiselta”.
Kuulostaa ehkä vain sanojen halkomiselta, mutta konseptien välillä on ero.
Maksaminen: annetaan sovittu summa sovitusta työstä. Eli maksamme maksamme tekemisestä etukäteen (tilaus) tai jälkikäteen pääsystä tehtyyn (“irtonumero”). Eli “Anna rahaa, niin saat X.”. Mikromaksamisen ongelma on, että vaikka maksu on pieni, paywall on yleensä suuri – klikkaaminen vie uudelle sivulle ja aikaa tuhlaantuu enemmän kuin sisällöllä on arvoa rahallisesti saati tiedollisesti. Periaatteessa sisällön pitäisi olla jo valmiiksi ladattuna (tekstille ja kuville placeholderit tai hyvät samplet ja teaserit esillä) ja muuttua lukukelpoiseksi välittömästi nappia painettaessa.
Palkitseminen: tässä palkkio on jälkikäteen annettu bonus, jonka saaminen ei ollut varmaa. Yleensä bonus ajatellaan meneväksi tekijälle, ei taustaorganisaatiolle. Vrt. tippi annetaan tarjoilijalle, ei ravintolalle. Verkkojournalismin kohdalla tippi menisi kuitenkin lehdelle. Palkitsemisen hienous ja samalla ongelma lisäksi on, että kun se liitetään yksittäisiin tekoihin, se vahvistaa käyttäytymistä. Tarjoilijan tipittäminen vahvistaa hyvää palvelukäyttäytymistä, mutta vahvistaako yksittäisten sisältöjen tipittäminen hyvää journalismia vai sisältöjen valintaa?
Suomessa tämän kohdalla ongelma tietty on tippikulttuurin puute (ja jos tippukulttuuri tarkoittaa mielivaltaan perustuvaa tulonlähdettä, niin hyvä näin).
Toisaalta käytät itsekin napissa sanaa “tue”.
Tukeminen: Lahjoitamme rahaa, jotta jokin toimija voi ylläpitää toimintaansa saavuttaakseen jokin päämäärän. Verkkolehdillä ei ole selkeää päämäärää vaan toiminta on jatkuvaa. Eli onko tuon “Tue”-napin sanoma “Tehtiin tämmöinen, anna rahaa.” vai “Anna rahaa (tukea), jotta voisimme tehdä jatkossa X.”
Toki tukea voi antaa säännöllisestikin, mutta eikö se silloin ole toiminnasta maksamista (tilaus)? Vrt. kansalaisjärjestöt ovat löytäneet toimintansa rahoittamiselle tilausmallin kk-lahjoitusten kautta. Ne kuitenkin edelleen keräävät kertalahjoituksia rajattuja päämääriä varten (maanjäristyksen uhrit, köyhät perheet jouluna, jne.).
Haluaisinko palkita tai tukea Hesaria? En. Mieluummin maksan/tilaan.
Haluaisinko antaa tukea tai maksaa satunnaiselle bloggaajalle, joka keksi mielestäni yhden hyvän jutun? En. Mieluummin palkitsen/tipitän.
Haluaisinko maksaa lääkärille siitä, että tämä menee toiselle puolelle maapalloa pelastamaan kuolevia lapsia tai tipittää häntä kun hän palaa? En. Mieluummin tuen organisaatiota, joka mahdollistaa toiminnan.
Hups. Olipa pitkä kommentti.
Tulipa vielä mieleen, etten koe ehkä mikrotipittämistäkään aina kovin luontevana. Esim. jos blogissasi olisi tippaus-toiminto, niin en olisi antanut rahaa, sillä senttien jakelu tuntuu hieman nololta. Mutta jos systeemi olisi sellainen, että kun tarpeeksi moni tippaa, niin saat jokin määrittelemäsi hyödykkeen (vaikkapa jonkin kirjan Amazonista), niin olisin painanut tämän ajatuksia herättäneen postauksen kohdalla useammin kuin kerran. Eli mikro-oravannahkoja :)
Suomen tippauskulttuurin ohuudesta kertoo, että se ei ole “tipittämistä” vaan “tippaamista” ;)
Ottomatias: true :D