Petteri Koponen kirjoittaa tänään Tietoviikossa hyvin samoista asioista kuin alla minä. Juttu sai minutkin julkaisemaan tämän vanhan luonnokseni.
Kesäkuisessa omaa historiaani alalla luotaavassa kirjoituksessani totesin:
Edelleen ehkä isoin este hyvien verkkopalveluiden tekemisessä on se, että designerit eivät keskimäärin “ymmärrä tekniikkaa” ja koodarit ymmärtävät hyvin harvoin mitään verkkopalveluista. Tämä lokeroituminen ei ole muuttunut mihinkään, pikemminkin pahentunut, osittain varmaan asioiden monimutkaistumisen takia.
Kärjistetäänpä vähän: Designerit tapaavat keskittyä nätteihin taustoihin tai logon viilaamiseen, ja vaikka se rekisteröitymislomakekin ehkä hätäisesti piirretään, ei interaktiota suunnitella läheskään virheilmoituksiin asti. Kun ei se määrittelydokkari tai konseptisuunnitelmakaan näihin asioihin ottanut kantaa, niin miksi vaivautua.
Jatketaan kärjistäen: Käytännössä siis käyttöliittymiä suunnittelevat – tai siis eivät suunnittele vaan vain pakon alla tekevät – ohjelmoijat, joiden osaamiseen tai kiinnostuksen kohteisiin käyttöliittymäsuunnittelu ei kuulu. Ohjelmoija tyypillisesti vähät välittää, jos puhelinnumero on syötettävä juuri hänen haluamassaan formaatissa tai että tietoa kysytään paljon enemmän kun oikeasti tarvitaan.
Tarpeeksi hiomalla tietysti saadaan silti hommat kuntoon, mutta se tulee kalliiksi ja jää käytännössä siksi tekemättä loppuun asti. Tämä on siis tehokkuusongelma, jos käyttöliittymän detaljitason suunnitteluun tarvitaan joko erillinen ammattilainen tai pallottelua kompetenssilta toiselle.
Eikä toisaalta asiakas tai työnantaja useinkaan edes osaa vaatia tällaista laatua. Sitä vartenhan hän sitä työtä ammattilaisilta ostaa.
Näkisin mielelläni lisää käyttöliittymäohjelmoinnin ammattilaisia. Se ei ole välttämättä puhtaan ohjelmointiteknisesti kaikkein haastavin alue (joskaan ei triviaaleinkaan), mutta laaja-alaista osaamista se vaatii sitäkin enemmän. Käyttöliittymäohjelmoija on se henkilö, joka tekee lopullisen interaktiosuunnittelun ja voi tehdä fiksua iteraatiota itsenäisesti eli kustannustehokkaasti.
Web-käyttöliittymäohjelmointi voi olla äärimmäisen haastavaa ja palkitsevaa työtä. Itse olen kokenut juuri tämän osan työstäni ehkä kaikkein mielenkiintoisimpana alueena sen monipuolisuuden takia. Olen kuitenkin kokenut itseni samalla tässä tehtävässä kovin yksinäiseksi. Melkein kaikki tuntemani ammattilaiset ovat joko design-suuntautuneita ja osaavat korkeintaan vähän netistä kopioida ja kevyesti muokata JavaScriptiä tai sitten puhtaita ohjelmoijia, joita käyttöliittymä ei kiinnosta haasteena tai jopa pelottaa.
Viime vuosina käyttöliittymäohjelmointi on tarkoittanut yhä enemmän JavaScriptiä. Lisäksi syvällinen osaaminen CSS:stä, HTTP:stä, selaimen toiminnasta ja palvelinohjelmoinnista sekä käytettävästä ohjelmointikehyksestä ja mahdollisesta julkaisujärjestelmästä ovat välttämättömiä. Näiden teknisten kykyjen rinnalle tarvitaan humanistisempia tieteitä: käyttöliittymien suunnittelu, verkkokirjoittaminen, hakukoneiden hyödyntäminen, informaatioarkkitehtuuri, saavutettavuus…
Aikana, jolloin kaikki tuntuvat haluavan vain suunnitella eivätkä tehdä itse mitään, miten saisimme ihmiset innostumaan itse käyttöliittymän tekemisestä?
Alan tapaaminen: Frontend Finland
Ikään kuin vastauksena kysymykseeni Suomessa päätettiin vastikään perustaa Frontend Finland -niminen organisaatio, joka pyrkii kokoamaan yhteen suomalaisia alan osaajia. Perustajien mukaan Suomessa on paljon alan osaamista, joka ei kuitenkaan täällä saa ansaitsemaansa huomiota. Olen siitä samaa mieltä, että huomio puuttuu, mutta oma syymme: emme ole pitäneet tarpeeksi meteliä.
Frontend Finlandin ensimmäinen tapaaminen järjestetään 15. syyskuuta. Aiheet vaikuttavat kiinnostavilta. Odotan innolla, että saan tavata ison nipun samanhenkisiä kollegoita! Tapaamisesta luvassa raporttia Vierityspalkin puolella.
Hyvä kirjoitus. Itse koen itseni alan ammattilaiseksi, jolla on kokemusta web-kehityksen molemmilta puolilta, ja nykyisessä työssäni enimmäkseen back-end/leiskan-mukaan-frontin-toteuttaja -puolella olen useat kerrat kironnut mainostoimistojen kyvyttömyyttä suunnitella käyttöliittymiä silmälläpitäen muutakin kuin vain testidataa. Puhumattakaan kaikista mahdollisista virhetilanteista, mihin saakin sitten aivan itse suunnitella ja toteuttaa virheiden esittämistavat, käyttöliittymän interaktiivisten elementtien toiminta, mahdolliset animaatiot ja niin edespäin.
Juuri näin. Omat havaintoni tukevat pitkälti juuri samaa, eli toteuttajat jakautuvat usein erittäin karusti kahteen kastiin: niihin, joilla ei taito riitä syvällisempään bäkkäri-koodaukseen => tekevät kamalia hilavitkuttimia, jotka hajoavat käsiin heti kun kaksi yhtäaikaista käyttäjää eksyvät paikalle tai ensimmäinen päivityskierros osuu kohdalle.
Toinen vaihtoehto on sitten käyttäjäummikko TKK-nöräjyrä, joka optimoi kyllä assemblerilla minkä tahansa algoritmin O(1):ksi, mutta unohtaa, että jonkun pitäisi systeemiä haluta käyttääkin.
Toki – kuten itsekin mainitsit – raa’asti kärjistettynä.
Välimallin jätkät kuitenkin puuttuvat aika kipeästi. En tiedä onko kyse senioriteetista, siiloutumisesta vai mistä, mutta ICT- / digimedia-alan tekijät kaipaavat kipeästi osaamisalueidensa laajentamista.
Front End Finlandin kinkereissä nähdään.
Allekirjoitan artikkelin sanoman täysin.
Myös tuo “kaikki haluavat suunnitella” on kyllä paikoitellen todella vahva trendi. Se ei ole ollenkaan huono suuntaus, koska suunnittelupuoleen tutustuminen usein antaa tarpeellista rohkeutta kyseenalaistaa suunnitelmia toteutusvaiheessa ja ylipäätään antaa kaivattua laajempaa perspektiiviä asioihin. Mutta allekirjoitan suuntauksen ongelmat myös. Etenkin verkkopalveluiden tekemisessä suorastaan ärsyttää tasaisin väliajoin miten vähän on sellaisia kavereita jotka palavat halusta saada käyttökokemus kuntoon ja jotka olisivat myös valmiita tekemään sen eteen duunia.
Toisena ongelmana näen sen, että alalla on paljon suunnittelijoita jotka eivät suhtaudu intohimoisesti siihen että heidän suunnittelemansa palvelut myös toteutuisivat laadukkaana. Vesiputousmallin ääri-ilmiöistä ja liian erikoistuneista ammattiprofiileista pitää myös päästä eroon.
Käyttöliittymäohjelmoija on se henkilö, joka tekee lopullisen interaktiosuunnittelun ja voi tehdä fiksua iteraatiota itsenäisesti eli kustannustehokkaasti.
Mielestäni tämä sinunkin mainitsema asia tekee käyttöliittymäohjelmoijan ammatista mielenkiintoisen (myös erittäin aliarvostetun). Käyttöliittymäohjelmoija on ensimmäinen tekijä, joka itse asiassa näkee konseptin heräävän henkiin. Hän on se tekijä, joka voi osaamisellaan viedä kokemuksen seuraavalle tasolle. Hän on myös se ihminen joka toimii vuoropuhelun ylläpitäjänä konseptisuunnittelijaan ja tekniseen toteuttajaan. Vastuu on suuri ja sen roolin ottaessaan työ on erittäin palkitsevaa.
Valitettavan harva käyttöliittymäohjelmoija kuitenkaan lunastaa roolinsa. Toivottavasti näemme heitä tulevaisuudessa yhä enemmän!
Itselleni tulee mieleen esimerkkinä Nokian puhelimet käyttöjärjestelmineen, jotka ovat mielestäni osoitus siitä kuinka on epäonnistuttu tuomaan käyttöliittymien suunnitteluun tärkeimmäksi tekijäksi käyttäjän kokemus (sekä käytettävyys että visuaalinen houkuttelevuus). Insinöörit tekevät nyt puhelimia insinööreille, joita valitettavasti on aika pieni osa väestöstä.
Mitenköhän homma toimii Applen puolella?
Hieno kirjoitus!
Vahinko kun tätä kirjoitusta ei ollut vuosi sitten. Olin nimittäin tekemässä opinnäytetyötä webkäyttöliittymistä, etenkin javascriptistä joka minua on kiinnostanut jo monta vuotta. Koulussa(amk) painotettiin paljon laiteläheisen ohjelmoinnin tulevaisuuden näkymiin, joten olisi heilläkin aika päivittää koulutussunnitelmaa.
Pohjois-Karjalan suunnalla taitaa olla liian vähän käyttöliittymäohjelmoija, jotta tänne saisi jotain Frontend Finlandin tapaista. Nähtävästi pitää tulla Helsingissä käymään jossain vaiheessa.