LinkedInin kykyjentodistelupeli pani miettimään, että miten se mitä me täällä Suomessa sanomme konseptisuunnitteluksi pitäisi sanoa englanniksi. Sitä ei valitettavasti taida voida kääntää englanniksi suoraan concept designiksi, kuten niin monet ovat tehneet. Tajusin tehneeni niin vielä hetki sitten itsekin, mutta pyörsin puheeni.
Konseptisuunnittelija-tittelin ja koko konsepti-sanan problematiikasta on Janne Toivola kirjoittanut jo ajat sitten hyvin. Kirjoituksessa hän päätyy titteliin lead/chief designer.
Mikä on OK. Minä sanoisin vielä mieluummin, että web designer. Mutta eihän se voi olla, koska jokainen ja työväenopiston kurssin käynyt on web designer.
Aavistelen tietäväni, mistä koko konseptisuunnittelun käsitteen tarve johtuu. Kaikki designer- tai suunnittelija-päätteiset tittelit ovat kokeneet inflaation, koska kaikkien pitää saada olla suunnittelijoita. (Olen tästä valittanut aiemminkin.) Kaikkien pitää saada olla suunnittelijoita, koska työn arvoa mitataan nykyään lähinnä rahassa. Ja mitä komeampi titteli, sen helpommin organisaatio voi perustella itselleen työntekijän entistä kovemman palkan.
Järkevässä organisaatiossa “suunnittelua” ei keskitetä parille kovapalkkaiselle tekijälle, vaan se tehdään hajautetusti tiimityönä. Ei komiteassa vaan kaikkien laajaa osaamista hyödyntäen, iteratiivisesti. Toki jonkun on oltava päävastuussa lopputuotteesta kokonaisuutena, mutta ei se tarkoita, että (pää)suunnittelija voi vain maata nurmikolla ja antaa luovuuden virrata kun se on virratakseen. Suunnittelu on kovaa työtä – ilman aitoa tekemistä ja käytännön osaamista ei ole oikeaa suunnittelua. Tai kuten 37signals asian ilmaisee: There’s no room for The Idea Guy
Hei, ei se työ muutu sen hienommaksi vaikka miten hienolla tittelillä sitä koristelee. Siivooja on siivooja eikä toimitilahuoltaja (tai kohta toimitilahuoltosuunnittelukonsultti).
Aidosti työstään ylpeitä tekijöitä on hirveän vaikea löytää nykyisin. Kai ne on Intiassa sitten?