MacBook nopeammin nukkumaan: SmartSleep

Applen kannettavat ovat jo jonkin aikaa menneet nukkumaan siten, että samalla kirjoittavat muistin sisällön levylle. Näin ne voivat herätä mitään unohtamatta, vaikka akku unen aikana loppuisi tai vaihtuisi. Tietysti mitä enemmän muistia, sen pidempään levylle kirjoittaminen kestää. Tuona aikana konetta ei virallisen ohjeen mukaan saisi liikuttaa, joten kiireessä pakkaaminen hankaloituu.

Pian uuden ominaisuuden tultua käyttöön löydettiin keino muuttaa oletusasetusta. Vaihtoehdot ovat entinen puhdas muistinvarainen nukkuminen, pelkkä levylle hibernointi ja oletusarvo Safe Sleep. Kaikissa asetuksissa on omat heikot puolensa.

SmartSleep yrittää ratkaista tämän ongelman. Se kirjoittaa muistin levylle vain kun akkua on vähän jäljellä. Muuten se nukuttaa Macin välittömästi.

SmartSleepin käyttöliittymä antaa valita nukkumistavan sekä sen akun latauksen osoittaman rajan jossa nukkumisen sijaan mennään talviunille.

SmartSleep on ilmainen ja asentuu preference paneksi.

The Cube’s Fatal Flaw: Cats

As a cat owner I found this amusing. Apparently cats are one of the reasons why the Apple’s G4 Cube failed:

Worse, the top of the machine was a magnet for dirt, hair and cats. Hair would fall across the optical drive slot and then get sucked right into the drive when you inserted a disc.

And, yes, cats. My friend had a cube at his home. The cats would love to sit on top of the nice, warm, flat cube. Which would both fill it with cat hair and turn it off… then on… then off… then on… then off for as long as the cuts stuck around. He finally had to put one of those pigeon guard kind of strip of nail things on top of the cube to keep the cats from corrupting his filesystem!

bbum’s weblog-o-mat: The Cube’s Fatal Flaw (via)

Lisää muistia MacBook Prohon

MacBook Pron muistin tuplaaminen täyteen neljään gigaan onnistuu hämmentävän halvalla, tietenkin kun vertaa Applen hintoihin (680 euroa lisää hintaan uuden koneen yhteydessä), mutta myös yleisesti muistien hintoihin. Reilun kuukauden käytössä on ollut, ja kun muistille on käyttöä (ajan Windowsia VMwaren alla rinnalla) on ero tuntuva. Itse asennusprosessi oli helppo, kunhan vain ensin hankin koon 0 phillips-ruuvimeisselin.

Yle, Elävä arkisto ja pahat hakkerit

Ylen hallintojohtaja Jussi Tunturi lausuu päivän Ilta-Sanomissa ohjelmien laittomasta levittämisestä Internetissä:

– Suuren suosion saavuttaneeseen Ylen Elävään arkistoon nämä hakkerit eivät onneksi ole päässeet käsiksi.

Tunturi ei ole kuitenkaan sinisilmäinen. Arkiston suojaus on rakennettu hyvin tarkasti, mutta täyttä turvaa sekään ei takaa.

– Mikään järjestelmä ei ole aukoton.

– Jos jotain tapahtuu, reagoimme luonnollisesti voimakkaasti, Tunturi alleviivaa.

Ensinnäkin, suuresta suosiosta voi olla monta mieltä. Huolimatta siitä, että palvelua on rummutettu isolla rahalla joka kadunnurkassa (kiitos, että tuhlaatte lupamaksurahojani turhaan mainontaan), eivät Yle.fi:n kävijämäärät ole juuri viime vuotta korkeammalla tasolla. Arkisto avattiin 9.9.2006, eli loppuviikolla 36, jolloin on havaittavissa kasvua, mutta siihen se sitten jääkin.

Toisekseen, hyvin tarkasti rakennetusta suojauksesta:

Menin Elävään arkistoon ihan tavallisella Mac-tietokoneella, johon oli asennettu Microsoftinkin jakelema Flip4Mac-laajennus. Tällä yhdistelmällä Ylen videoiden katselu onnistuu ilman ongelmia – sekä Firefox- että Safari-selaimissa. Ylekin suosittaa sitä toisena vaihtoehtona Elävän arkiston Apua-sivullaan.

Ruutukaappaus, jossa Elävän arkiston videotoisto käynnissä ja valinta Save As QuickTime Movie... osoitettunaKummassakin selaimessa on tarjolla valinta Save As QuickTime Movie…, jonka avulla koko videopätkän voi tallentaa omalle koneelle ja katsella koska haluaa.

Onko tämä siis hyvin tarkasti rakennettu suojaus? Olenko paha hakkeri, kun paljastin tämän varastamiskeinon? Haastaako Yle minut oikeuteen vai mitä mahtaa mainittu voimakas reagointi olla?

En todellakaan tiedä, onko tämä se DRM-suojaus, josta Apua-sivu sanoo mm.:

Onko YLE niin naiivi, että kuvittelette Windowsin DRM suojausten [sic] kestävän murtamisyrityksiä pitkällä aikavälillä?

Voi todella olla niin, että hieman taitavampi käyttäjä osaa kikkailla tiedostosta itselleen kappaleen talteen. Tarkoitus on kuitenkin mahdollisimman hyvin estää se. Näyteikkunankin voi rikkoa tiiliskivellä, mutta ei se silti ole sallittua.

En löydä mistään kohtaa Elävää arkistoa kieltoa tallentaa tiedostoja itselleen. Päinvastoin, se suorastaa sallitaan. Eikä tallentamista voisi kieltääkään, koska se tekisi katselusta mahdotonta. Vertaus ontuu pahasti, koska näyteikkunan rikkominen sentään on jossain kielletty. Jos kerran tallennus omaan käyttöön on sallittu, miksi tarkoitus on mahdollisimman hyvin estää se?

Safari RSS

Apple demosi hiljattain OS X:n 10.4-version Safariin integroitua RSS-lukijaaa. (Steve Jobsin alustuspuheenvuoro Worldwide Developers Conference -tapahtumassa näyttää kenties hiukan paremmin Safari RSS:n käytännössä. Safarin esittely alkaa aika tarkkaan tunnin kohdalla. (Muutos 9.7.:linkki videoon poistettu toimimattomana)) Näyttää siltä, että Apple suorastaan innovoi selainmarkkinoilla, jossa viimeiset vastavan kokoiset muutokset taisivat olla ties kuinka monta vuotta sitten Operaan tuodut tabit ja hiirieleet.

Niin pitkään kuin olen RSS-feedeistä tiennyt, olen ollut sitä mieltä (ja muistaakseni niin totesinkin vanhan blogini höpinöissä), että feedien seuraaminen on luontevinta juuri selaimen yhteydessä. Operalla selvästi – tuoreen 7.5-version alkeellisen feedilukijan myötä – ollaan samaa mieltä, mutta ei olla ylletty ollenkaan sille tasolle mille voitaisiin.

RSS-lukijan integrointi sähköpostisovellukseen on toiseksi luontevin ratkaisu, onhan feedien esi-isällä, uutieskirjeellä pitkät perinteet ja vankat kannattajansa. Erillissovellus tai sähköpostisovellukseen integroitu RSS-lukija joko ryhtyy selaimen kanssa kilpasille, eikä pärjää alkuunkaan tai jää sovelluksena torsoksi voiden esittää vain pienen osan feedien tarjoamasta ja viittaamasta sisällöstä.

On juuri ja juuri hyväksyttävää joutua seuraamaan linkkiä ulkoiseen selaimeen sähköpostiviestistä, koska niin tapahtuu suhteellisen harvoin. Tyypillinen blogikirjoitus sisältää vähintään muutaman linkin, jolloin hyppiminen sovelluksesta toiseen käy liian raskaaksi ja tuo käytettävyysongelmia. Toinen vaihtoehto, linkin avaaminen lukijasovelluksessa, on vähintään yhtä kömpelöä ja toimii vain siinä teoreettisessa tilanteessa, jossa linkin takaa ei enää löydy kiinnostavia linkkejä.

Safari-demo osoittaa, että feedit voi tuoda selaimeen ihan toisella tavalla kuin jonain bookmarkien uudelleenlämmittelynä. Feedit elävät Safarissa luontevana osana selailukokemusta, varsinaisen saitin käyttöä tukevana palveluna. Ennustan, että Safarin ratkaisua tullaan kopiomaan rankasti. Sitä ennen alan tähyillä kohtuuhintaisia Macceja.