Kirjan sähköinen tulevaisuus on täynnä kysymysmerkkejä. Sopiva hinta, piratismin vaikutus, lukulaitteiden kehittyminen, DRM-soppa ja nyt ostetun kirjan käyttökelpoisuus tulevaisuudessa ja koko kirjan formaatti ovat vielä niin hämäriä, että on mahdoton ennustaa millaista liiketoimintaa kirjoilla tehdään tulevaisuudessa. Selvää on kuitenkin se, että jonkinlainen muutos on edessä ennemmin tai myöhemmin ja vanhan mallin voimakas suojeleminen ei tule olemaan mikään ratkaisu. Se saattaa olla jopa paha virheliike.
Sunnuntain (16.5.) Hesarissa mielipidepalstalla Kata Kärkkäisenä paremmin tunnettu kirjailija Katariina Souri ilmaisee pelkonsa kirjailijoiden toimeentulon puolesta tulevaisuuden piratismimyönteisessä digitaalisessa maailmassa. Kirjailija vertaa tilannetta kömpelösti ruokaan: jos ruokaa saisi netistä ilmaiseksi lataamalla, kävisivätkö ihmiset enää kaupoissa ja ravintoloissa? Eivät tietenkään.
Maatalous on ollut jo pitkään yhteiskunnan voimakkaasti tukemaa toimintaa. Se on johtanut jos jonkinlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, eikä tätä virhettä pidä toistaa enää millään uudella alalla. Tätä ei Sourikaan suosittele. Hyväntahtoiseen ihmiseen hän ei myöskään halua nojata:
Joka tapauksessa nettikansan laupeuden varassa elävästä kirjailijasta tulisi almuja anova toisen luokan kansalainen.
Mitään ratkaisua Souri ei kirjoituksessaan ongelmaan esitä. Piratismi on hänestä väärin ja se on estettävä. Mutta säätämällä lakeja, joita ei voi käytännössä valvoa mitenkään, ei saavuteta yhtään mitään. Tämä on kuin panisi päänsä pensaaseen. Kielletään kaikki paha ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin?
Souri kieltäytyy edes ajattelemasta muita liitetoimintamalleja, koska “harva kirjailija kykenee kilpailemaan kulttuurin markkinoilla yrityksen tavoin”.
Kukin yksilö, kirjailijakin, myy omaa työpanostaan täysin kuten yrityksetkin toimivat: markkinahintaan, tekee sen hyvin tai sitten ei. Jotkut tietysti elävät pelkillä yhteiskunnan tuilla, mutta ne eivät kirjailijalle riitä. Rahaa kuitenkin pitää saada, mutta ilmeisesti ilman minkäänlaista vastuuta, koska ei kirjailija sitä muka kykene ottamaan.
Kun teknologia kehittyy siten, ettei samalla työllä voikaan enää nyhtää samanlaisia tuloja kuin ennen, niin ihmisen on vain sopeuduttava. Näin on aina ollut, muidenkin ammattikuntien kohdalla. Ei siihen auta edes julkinen itkeminen siitä, kuinka asiat olivat ennen paremmin. Missään ei ole kirjoitettu, että yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että tietty määrä kirjailijoita työllistyy aina ja ikuisesti, koska kirjailijan ammatti on pyhä instituutio.
Mutta hetkinen, ennen kuin tunteet kuumenevat liikaa, otetaanpa askel taaksepäin. Mikä on tämä kirjapiratismi, jota Souri tuntuu niin pelkäävän?
Kirjapiratismi, mikä kirjapiratismi?
Maailmalla kirjat jo ovat digitaalisessa muodossa kaupan eikä piratismi vielä ole mikään mainittava ongelma. Muutaman kerran olen yrittänyt löytää kirjaa tai äänikirjaa laittomia teitä, koska sitä ei ole ollut saatavana Suomeen joko ollenkaan tai järjelliseen hintaan. Useimmiten tulos on ollut vesiperä: epävirallisen jakelun valikoima on todella huono.
Teoriani on, ettei kirjallisuus kiinnosta kriittistä massaa, joka verkossa materiaalia levittää. Tutustumalla eniten levitettyihin kirjoihin vaikka The Pirate Bayssä näkee, miten lähinnä seksuaalinen materiaali nähdään levittämisen arvoisena, eikä tätäkään sisältöä ole määrättömästi. Mutta voi tietysti olla, että paikka on kirjojen etsimiseen väärä ja niitä löytyy jostain muualta enemmän. Voidaan silti perustellusti kysyä, että tuleeko kirjapiratismista koskaan isoa ilmiötä.
Suomenkielinen kaunokirjallisuus on niin pienen piirin juttu, etten siksikään usko piratismista tulevan mitään oikeaa ongelmaa. Jotta laiton jakaminen toimisi, on oltava riittävästi ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan laittomasti tai moraalin vastaisesti materiaalia tuntemattomille. Näitä ihmisiä ei pienessä maassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, ole monta.
Suomenkielinen tietokirjallisuus sen sijaan saattaa vähitellen kuolla, mutta todellinen syy siihen on se, ettei lukijoita kohta enää ole riittävästi: yhä useammat osaavat englantia niin hyvin, ettei suomenkielinen heikko valikoima enää kiinnosta vaan tieto haetaan englanninkielisistä kirjoista ja webistä. Ne, jotka eivät englantia osaa riittävän hyvin, tulevat olemaan väliinputoajia.
Toisin kuin musiikin tapauksessa, kirjallisuuden suurkuluttajat eivät keskimäärin ole vähävaraisia teinejä vaan ihmisiä, joilla on mahdollisuus sijoittaa kymppi tai kaksi kuussa kirjoihin. He ovat valmiita maksamaan siitä, että kirjan saa vaivatta ja laadukkaana kopiona omaan käteen tai lukulaitteeseen.
Jos sähkökirjojen kysyntä lisääntyy Suomessa ja maailmalla, voi piratismi uhata sitä kahdesta pääsyystä: 1) erilaiset DRM-ratkaisut rajoittavat kuluttajien oikeuksia niin, ettei esimerkiksi kertaalleen ostettu kirja enää toimikaan uudessa laitteessa tai 2) jos hinnat pidetään keinotekoisen korkealla tasolla vaikka painokuluissa oikeasti säästetään valtavasti.
Mikäli näitä kahta epäkohtaa ei oteta huomioon jo nyt, on seurauksena tulevaisuudessa isoja ongelmia.
1. DRM uhkaa kirjan pysyvyyttä
Jotta olisin valmis ostamaan digitaalisia kirjoja enemmän, minun olisi saatava jonkinlainen varmuus siitä, että ostamani materiaali on käytettävissäni myös vuosikymmenten päästä. Nyt tilanne on erittäin epävarma. Varmin veto lienee ostaa kirjansa mahdollisimman isolta pelurilta. Pikkufirma, jolla on oma lukijalaite ja kauppa, ei ole järkevä sijoituskohde, ellei sitten lue ainoastaan poisheitettävää roskakirjallisuutta.
Fyysinen kirja kestää takuulla ainakin oman eliniän. Siihen verrattuna digitaalinen aineisto on hyvin epävarma sijoituskohde, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella juuri toisinpäin. Bitit kun voi varmuuskopioida, mutta kukaan ei valitettavasti takaa, että DRM aukeaa tulevaisuudessa. Kukaan ei edes takaa, että DRM-vapaa materiaali aukeaa silloin, mutta ainakin voin halutessani muuntaa tietoa formaatista toiseen, kun sisältöä ei ole lukittu yhteen.
Hankkimalla piraattiversion saan DRM-vapaan kirjan. Maksamalla saan vähemmän käyttökelpoisen kirjan. Miksi siis maksaisin?
2. Sähkökirjojen hinnat eivät ole kohtuulliset
Amazonin kaupassa sähkökirjat maksavat noin kymmenen dollaria. Se on aivan kohtuuttomasti, kun oikeita kirjoja saa samaan hintaan. Kuluttajat eivät ole tyhmiä: he kyllä ymmärtävät, että entiset painokulut ovat nyt ylimääräistä katetta jonkun pussissa ja todennäköisesti ei ainakaan kirjailijan.
En osaa sanoa, mikä olisi kohtuullinen kustannus sähköisestä kirjasta, mutta joka tapauksessa se on vähemmän kuin kymmenen euroa. Alhaisempi hinta takaisi sen, ettei digitaalisen jakelun yleistyessäkään kiusaus piratismiin koskaan kasvaisi merkittäväksi.
Kirjapiratismi-ilmiön kehittymistä ei kannata edesauttaa, koska synnyttyään verkkoyhteisö on huomattavan voimakas ilmiö. Kun vahva yhteisö on olemassa, on aivan sama, onko toiminta laillista vai laitonta.
Digitaalisen jakelun niukat edut ja hidas siirtymä
Käytännössä etu kuluttajalle sähkökirjasta on aika pieni, koska varsinkin pokkarit ovat halpoja, hyvin kevyitä ja pieniä eikä tarvetta lukuisten kirjojen mukana kantamiseen useinkaan ole pidempiä matkoja lukuun ottamatta.
Jakelun nopeus ei kirjojen tapauksessa ole kovin oleellinen, joten siitäkään ei sähkökirja kovasti hyödy.
Laitteet ovat vielä varsin alkeellisella tasolla. Kindle ja muut E Ink -teknologiaa käyttävät kilpailijat kärsivät hitaasta, varsin huonokontrastisesta ja epätarkasta mustavalkonäytöstä. iPadin perinteinen nestekidenäyttö on nopeampi, mutta myös painavampi ja monien silmille rasittavampi. Menee vielä vuosia ennen kuin laitteet ovat riittävän hyvällä tasolla ja riittävän yleisiä, jotta mitään isoa muutosta edes voi tapahtua.
Hyllytilaa sähkökirjat eivät vie, mutta kirjahylly on monen kodin oleellinen sisustuselementti eikä siten varsinaisesti rasite.
Koska ilmeistä etua ei ole, tulee siirtymästä hyvin pitkä.
Mikä on kirja?
Kirja on digimaailmassa vain vanha vertauskuva, kun teoksen ei enää tarvitse rajoittua sidotun paperinipun iänikuisiin raameihin. iTunesin kappalemyynti rikkoi totutun musiikkialbumin kokonaisuutta. Kenties kirjakin alkaa muuttaa muotoaan monipuolisemmaksi teokseksi ja siten syntyy uudenlaisia markkinoita ja bisnesmalleja. Tässä muutoksessa kannattaa varmasti olla mukana. Ensimmäisiä merkkejä on jo nähtävissä:
Joka tapauksessa vanhan mallin perään itkeminen ja sen hysteerinen suojeleminen vain tekee väistämättömästä siirtymästä tuskallisemman ja mahdollisesti johtaa katastrofiin. Toimimalla viisaasti nyt voidaan pelastaa paljon vanhan järjestelmän hyviä puolia.
Hyvää pohdintaa. Luulisin, että on ihan merkittävä ero silläkin, että musiikkia on voinut saada sähköiseen levitykseen hakemalla cd:n kaupasta ja rippaamalla sen yhdellä napinpainalluksella MP3:ksi. Kirjoja ei ole samalla tapaa saatavilla ilman suojauksia, minkä uskoisi vähentävän aineiston päätymistä levitykseen.
iPhone-softaa ostaessani ostan hyvin helposti melkein mitä vain, mikä maksaa alle vitosen ja aika helposti jotain 5–10 euron väliltä, jos se vaikuttaa hyvältä. Mitään yli kympin hintaista en ole ostanut. Jos kaunokirjoja saisi tähän hintaan, uskoisin käyttäväni huimasti rahaa, jota nykyään en käytä lainkaan, kun kirjaostokseni rajoittuvat tietokirjoihin Amazonista.
Taannoin Hesarissahan kustantajilta kysyttiin sähkökirjoista, ja mahtoiko Tammen edustaja sanoa, ettei näe syytä, että sähköinen kirja olisi yhtään painettua halvempi. Ei kovin rohkaisevaa.
Hyvä artikkeli, kiitoksia!
Olen hyvin samoilla linjoilla hinnoittelun suhteen. Jos digitaalisen kirjan saisi 5-7 eurolla, voisin harkita niitä huomattavasti vakavammin. Tällä hetkellä esimerkiksi Bookdepositoryn hinnat ovat niin naurettavan alhaisia, että vaihtoehtoja ei edes tunnu järkevältä tutkia.
Myös nykyisiä lukulaitteita katseltuani en usko että lukisin tekstiä niistä mieluummin kuin paperisesta versiosta. Fyysinen kirja on monesti enemmän kuin sen sisältävä informaatio ja olikin hyvä että mainitsit “sisustus-aspektin”.
“Ei siihen auta edes julkinen itkeminen siitä, kuinka asiat olivat ennen paremmin.” Näihän se on. Valmiita malleja löytyy jo monelle kirjailijalle ammennettavaksi. Mielestäni esimerkiksi Trent Reznorin strategia myydä levynsä digitaalisesti alhaiseen hintaan ja valmistaa fyysisestä tuotteesta vain premium-mallia voisi hyvin toimia myös kirjoissa.
Osasyynä digitaalisten kirjojen hinnoille voi olla myös tietynlainen teknologia-vero, joka kielii myös vahvasti siitä että kyseessä ei ole vielä mainstream-markkina. Varhaiset omaksujat ovat maksumiehinä.
Vaikka hintatasoissa, volyymeissä sekä kohderyhmissä ja niiden ostovoimissa on eroja, kirjan ja musiikin tilanne on pitkälti sama. Saatavissa olevan materiaalin räjähdysmäinen kasvu on piratismia reilusti isompi ongelma.
Vielä reilu vuosikymmen sitten musiikissa levy-yhtiöt ja tuotannon kalleus toimivat tehokkaana portinvartijana ja pitivät markkinat aisoissa. Sama kirjojen puolella kustantajien ja painokustannuksen puolesta. Nykyään kuka tahansa voi kirjoittaa blogia tai jopa ihan pätevän e-kirjan, eikä keneltäkään tarvitse kysellä lupaa. Sama musiikin puolella: nollabudjettimusiikin tekeminen ja julkaiseminen on helpompaa kuin koskaan.
Samalla koko maailman kirja- ja musiikkihistorian tuominen saataville on helpompaa kuin ikinä! Tekijä ei enää kamppaile aikalaistensa (ja valikoitujen klassikoiden) kanssa, vaan koko kirjallis-musiikillisen historian kanssa. Joka sekunti meillä on enemmän sisältöä maailmassa, mutta jotakuinkin vakiomäärä ihmisiä sitä kuluttamassa.
Kysynnän ja tarjonnan laki johtaa siihen, että tarjonnan lähestyessä ääretöntä ja kysynnän pysyessä vakiona, käy hintatasolle vähän heikosti.
Näissä kahdessa postauksessa on aika pitkälti tiivistettynä näkemykseni siitä miten musapuolella homma lähitulevaisuudessa rullaa. Uskoisin, että kirjan osalta mennään (vähän jäljessä) pitkälti samoja latuja:
http://www.ifsociety.com/blog.php?id=72
http://www.ifsociety.com/blog.php?id=73
Hyviä pointteja. Tuosta kulumallista vielä sen verran, että jos kirjoja painetaan vaikkapa 10 000 kappaletta, niin yhden kirjakappaleen paperi- ja painokulut ovat tosi pienet. Joten painokulujen poistaminen yhtälöstä ei tiputa hintaa merkittävästi.
Jos puhutaan kaupallisesta (voittoa tavoittelevasta) kustantamisesta, Isoin kustannus kirjojen tekemisessä tulee palkkakustannuksista ja markkinointikustannuksista. Palkkakustannuksissa ei ole edes välttämättä kyse kirjailijan palkasta joka on pääsääntöisesti tosi pieni vaan kustannustoimittajan, graafikon, markkinointiväen ja muiden vastaavien liksoista. Kun puhutaan digikirjoista niin tosi usein keskustelussa unohtuu, että ilman hyvää kustannustoimittajaa ei varmaan yksikään maailman huippukirjailijoista, muista kirjailijoista puhumattakaan, saisi yhtään laadukasta kirjaa aikaiseksi. Samoin graafinen ilme merkkaa paljon markkinoilla, joten “Wordista PDF:ksi ja myyntiin” -malli ei kyllä oikeasti tule toimimaan kaunokirjallisuudessa. En siis usko, että mikään voittoa tavoitteleva kustantamo laittaisi uutuuskirjoja myyntiin paljon alle kympillä, missään länsimaissa. Digikirjoihin kun liittyy sekin, että siinä missä paperikirjoja myydään nyt jälleenmyyjille isoissa nipuissa ja sen jälkeen on jälleenmyyjän ongelma löytää ostajat. Digikirjoissa kauppapaikat taas tilittävät kustantajille voitot per myyty kirja, mikä on tietty suht pelottavakin muutos kustantajille.
Tuosta ykköskohdasta, eli DRM:stä olen tasan samaa mieltä ja toivon totisesti ettei sille tielle lähdetä.
Aihetta sivuten: TUAW uutisoi, että iPadin julkaisu näkyi piikkinä kirjojen piratisointitilastoissa.
http://www.tuaw.com/2010/05/18/the-ipad-and-ebook-piracy/
Kiitos kaikille erinomaisista kommenteista!
Matias: Ja Gruber linkkasi juuri The New Yorkerin pitkään mutta erinomaiseen artikkeliin aiheesta.
En lukenut HS:n artikkelia johon viittaat, mutta tämän postauksen perusteella en myöskään ihan tajunnut mikä tuossa artikkelissa eniten ärsytti.
> “Hankkimalla piraattiversion saan DRM-vapaan kirjan. Maksamalla saan vähemmän
> käyttökelpoisen kirjan. Miksi siis maksaisin?”
Lainaaminen/imuttaminen/waretus/piraattisäätö (varastaminen) on tietysti netissä niin helppoa. Ei tarvitse kävellä kauppaan ja sujauttaa pokkaria povariin. Yksi motivaattori maksamiseen voisi olla esim. henkilökohtainen moraali.
Ekalle kommentoijalle:
> “mahtoiko Tammen edustaja sanoa, ettei näe syytä, että sähköinen kirja olisi yhtään
> painettua halvempi. Ei kovin rohkaisevaa.”
Miksi sähköisen kirjan pitäisi olla painettua halvempi? Jos saisit sähköisen version painetun ostaessasi vaikkapa parin euron lisämaksulla, olisitko valmis ostamaan molemmat pienellä extrahinnalla?
Ei kirjoituksessa erityisesti mikään ärsyttänyt, kunhan sai ajattelemaan.
Tiedän kyllä miksi maksaa kirjasta. Se oli kysymys, jota en henkilökohtaisesti esittänyt, vaan kirjoitin sen kuvaamaan hypoteettisen kuluttajan potentiaalista ajattelumallia.
Sähköisen kirjan on oltava halvempi, jos tuote on fyysistä huonompi. Ainakin nyt näin käytännössä on. Ostaisin molemmat pienellä lisähinnalla, erityisesti jos jollain lisähinnalla saisin myös äänikirjaversion. Kaikille versioille on erityistä käyttöä: sähköinen tekstihakuun, fyysinen selailuun ja äänikirja tilanteisiin, missä ei voi silmillä lukea.
Ok, sain ehkä sitten väärän käsityksen reaktiostasi artikkeliin ja siitä mihin tähtäsit. Olen samaa mieltä siitä, että sähköinen kirja ei ole yhtä “hyvä” kuin perinteinen nide. Tietyssä käyttötarkoituksessa kyllä ehkä parempikin (jos vaikka pitää saada usea teos mukaan eikä ole tilaa kuin läppärille/lukijalaitteelle), mutta mieluummin valitsen fyysisen kuin sähköisen kirjan ja luulen ettei se muutukaan vielä pitkään aikaan. Voi kulua aikaa siihenkin, että kustantajat pääsevät tilanteen tasalle ja ylipäänsä kykenevät alentamaan sähköisen kirjan hintaa fyysistä alemmaksi. Jos tähän edes haluavat pyrkiä.
Infoähkyn voimakkuus – julkaisun helppous sekä tekstuaalisessa muodossa että yhtä hyvin musiikkina, videovirtana tai valokuvina on aika hämmentävää ja myös huolestuttavaa, kuten yksi kommentoija totesikin jo. Laadukkaasta “sisällöstä” (vähän tympeä termi muuten) maksan mieluusti edelleen, oli kyseessä kirja, musiikki tai kuva. Diginä tai fyysisenä.
Mielenkiintoinen blogi muuten Aki, pitääpä alkaa seuraamaan :)
t. Joni, ex-meteoriitti
Joni, en tunne tarkasti kirjojen hintarakennetta. Yllähän muistutettiin, että toimittaminen ja markkinointi maksaa, vaikkei paperia käytettäisikään. Sähköisen kirjan luulisin silti olevan halvempi, sillä myös sähköinen musiikki ja elokuvat ovat halvempia kuin levyillä myytävä. En näe kuinka kirja poikkeaisi tästä.
Innolla odotan, että saataville tulee vanhoja menestyskirjoja, jotka ovat tiedostoina kustantajien holveissa, mutta joista ei kannata ottaa uutta painosta. Aika pitkältä ajalta teksti lienee sähköisenä olemassa.
Mieluummin päätän itse, haluanko maksaa lisää ja saada molemmat. Kaikista kirjoista en halua paperiversiota.
Erittäin viihdyttävä ja paljon asiaakin sisältävä keskustelu: A.W. Yrjänä, innokas tohtorisetä ja Tuomas Enbuske – suosittelen varauksetta tästä aiheesta kiinnostuneille ;)
http://yle.fi/progressive/areena2/mp4/98/50/985033_472181.mp3