Firefox 4:n visio selaimen käyttöliittymästä tekee selvän eron sovellusten ja dokumenttien webin välille. App tabs -nimellä kulkeva nykyinen laajennus ja tuleva sisäänrakennettu toiminnallisuus näyttää web-sovellukset vain faviconin levyisinä, pysyvinä tabeina palkin vasemmassa laidassa.
Seuraavalla videolla Firefoxin UX-tiimi esittelee, miksi osoiterivi siirtyy oletuksena tabien alle ja samalla nähdään myös monta muuta mielenkiintoista käyttöliittymäratkaisua.
Sovellusten webissä monet dokumenttien webissä olennaiset käyttöliittymäelementit käyvät tarpeettomiksi tai ainakin vähemmän tärkeiksi. Osoiterivillä ei ole merkitystä. Navigaatiopainikkeita (back, forward, stop, reload) ei juuri tarvita. Selaimen menut ovat harvoin tarpeen. Sen sijaan web-sovellus tarvitsee ehkä oman menunsa. Tästä kaikesta seuraa, että sovellusten webissä selaimen käyttöliittymä on vain tiellä ja siitä on päästävä eroon.
Toisaalta selaimesta tulee vähitellen sama asia kuin käyttöjärjestelmän graafisesta käyttöliittymästä, sillä mihin enää tarvitaan ikkunoitua käyttöliittymää, kun kaikki tehdään yhden sovelluksen – selaimen sisällä?
Mikä on taskbarin tai dockin kohtalo? Pystyvätkö Microsoft ja Apple tekemään näin radikaalin siirtymän työpöytäkäyttöliittymissään vai tuleeko muutos mobiililaitteiden yleistymisen kautta? Veikkaan jälkimmäistä.
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että ikkunoidun käyttöliittymän täysipainoinen hyödyntäminen vaatii useimmilta ihmisiltä liikaa kongitiivista kapasiteettia. Tämä osaltaan selittänee iOS:n ja iPadin menestystä, koska vain yksi aktiivinen sovellus kerrallaan on optimaalisinta meille moniajoa osaamattomille lihakimpaleille. Ongelmaa vain pahentaa, että selainsovellusten välillä vaihdetaan eri tavalla kuin natiivisovellusten välillä. Siksi siirtymävaihe voi tuottaa monille ylimääräistä päänvaivaa, jos kokonaan uudet tablettikäyttöjärjestelmät eivät yleisty riittävän vauhdikkaasti.
Toivottavasti pian alkaa löytyä myös oikeita ratkaisuja välilehtikäyttöliittymien tehokäyttöongelmiin: yli kymmenen tabin hallinta menee jo hyvin hankalaksi. App tabs on loppujen lopuksi vain väliaikaisesti helpottava ratkaisu.
Kirjan sähköinen tulevaisuus on täynnä kysymysmerkkejä. Sopiva hinta, piratismin vaikutus, lukulaitteiden kehittyminen, DRM-soppa ja nyt ostetun kirjan käyttökelpoisuus tulevaisuudessa ja koko kirjan formaatti ovat vielä niin hämäriä, että on mahdoton ennustaa millaista liiketoimintaa kirjoilla tehdään tulevaisuudessa. Selvää on kuitenkin se, että jonkinlainen muutos on edessä ennemmin tai myöhemmin ja vanhan mallin voimakas suojeleminen ei tule olemaan mikään ratkaisu. Se saattaa olla jopa paha virheliike.
Maatalous on ollut jo pitkään yhteiskunnan voimakkaasti tukemaa toimintaa. Se on johtanut jos jonkinlaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, eikä tätä virhettä pidä toistaa enää millään uudella alalla. Tätä ei Sourikaan suosittele. Hyväntahtoiseen ihmiseen hän ei myöskään halua nojata:
Joka tapauksessa nettikansan laupeuden varassa elävästä kirjailijasta tulisi almuja anova toisen luokan kansalainen.
Mitään ratkaisua Souri ei kirjoituksessaan ongelmaan esitä. Piratismi on hänestä väärin ja se on estettävä. Mutta säätämällä lakeja, joita ei voi käytännössä valvoa mitenkään, ei saavuteta yhtään mitään. Tämä on kuin panisi päänsä pensaaseen. Kielletään kaikki paha ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin?
Souri kieltäytyy edes ajattelemasta muita liitetoimintamalleja, koska “harva kirjailija kykenee kilpailemaan kulttuurin markkinoilla yrityksen tavoin”.
Kukin yksilö, kirjailijakin, myy omaa työpanostaan täysin kuten yrityksetkin toimivat: markkinahintaan, tekee sen hyvin tai sitten ei. Jotkut tietysti elävät pelkillä yhteiskunnan tuilla, mutta ne eivät kirjailijalle riitä. Rahaa kuitenkin pitää saada, mutta ilmeisesti ilman minkäänlaista vastuuta, koska ei kirjailija sitä muka kykene ottamaan.
Kun teknologia kehittyy siten, ettei samalla työllä voikaan enää nyhtää samanlaisia tuloja kuin ennen, niin ihmisen on vain sopeuduttava. Näin on aina ollut, muidenkin ammattikuntien kohdalla. Ei siihen auta edes julkinen itkeminen siitä, kuinka asiat olivat ennen paremmin. Missään ei ole kirjoitettu, että yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että tietty määrä kirjailijoita työllistyy aina ja ikuisesti, koska kirjailijan ammatti on pyhä instituutio.
Mutta hetkinen, ennen kuin tunteet kuumenevat liikaa, otetaanpa askel taaksepäin. Mikä on tämä kirjapiratismi, jota Souri tuntuu niin pelkäävän?
Kirjapiratismi, mikä kirjapiratismi?
Maailmalla kirjat jo ovat digitaalisessa muodossa kaupan eikä piratismi vielä ole mikään mainittava ongelma. Muutaman kerran olen yrittänyt löytää kirjaa tai äänikirjaa laittomia teitä, koska sitä ei ole ollut saatavana Suomeen joko ollenkaan tai järjelliseen hintaan. Useimmiten tulos on ollut vesiperä: epävirallisen jakelun valikoima on todella huono.
Teoriani on, ettei kirjallisuus kiinnosta kriittistä massaa, joka verkossa materiaalia levittää. Tutustumalla eniten levitettyihin kirjoihin vaikka The Pirate Bayssä näkee, miten lähinnä seksuaalinen materiaali nähdään levittämisen arvoisena, eikä tätäkään sisältöä ole määrättömästi. Mutta voi tietysti olla, että paikka on kirjojen etsimiseen väärä ja niitä löytyy jostain muualta enemmän. Voidaan silti perustellusti kysyä, että tuleeko kirjapiratismista koskaan isoa ilmiötä.
Suomenkielinen kaunokirjallisuus on niin pienen piirin juttu, etten siksikään usko piratismista tulevan mitään oikeaa ongelmaa. Jotta laiton jakaminen toimisi, on oltava riittävästi ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan laittomasti tai moraalin vastaisesti materiaalia tuntemattomille. Näitä ihmisiä ei pienessä maassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, ole monta.
Suomenkielinen tietokirjallisuus sen sijaan saattaa vähitellen kuolla, mutta todellinen syy siihen on se, ettei lukijoita kohta enää ole riittävästi: yhä useammat osaavat englantia niin hyvin, ettei suomenkielinen heikko valikoima enää kiinnosta vaan tieto haetaan englanninkielisistä kirjoista ja webistä. Ne, jotka eivät englantia osaa riittävän hyvin, tulevat olemaan väliinputoajia.
Toisin kuin musiikin tapauksessa, kirjallisuuden suurkuluttajat eivät keskimäärin ole vähävaraisia teinejä vaan ihmisiä, joilla on mahdollisuus sijoittaa kymppi tai kaksi kuussa kirjoihin. He ovat valmiita maksamaan siitä, että kirjan saa vaivatta ja laadukkaana kopiona omaan käteen tai lukulaitteeseen.
Jos sähkökirjojen kysyntä lisääntyy Suomessa ja maailmalla, voi piratismi uhata sitä kahdesta pääsyystä: 1) erilaiset DRM-ratkaisut rajoittavat kuluttajien oikeuksia niin, ettei esimerkiksi kertaalleen ostettu kirja enää toimikaan uudessa laitteessa tai 2) jos hinnat pidetään keinotekoisen korkealla tasolla vaikka painokuluissa oikeasti säästetään valtavasti.
Mikäli näitä kahta epäkohtaa ei oteta huomioon jo nyt, on seurauksena tulevaisuudessa isoja ongelmia.
1. DRM uhkaa kirjan pysyvyyttä
Jotta olisin valmis ostamaan digitaalisia kirjoja enemmän, minun olisi saatava jonkinlainen varmuus siitä, että ostamani materiaali on käytettävissäni myös vuosikymmenten päästä. Nyt tilanne on erittäin epävarma. Varmin veto lienee ostaa kirjansa mahdollisimman isolta pelurilta. Pikkufirma, jolla on oma lukijalaite ja kauppa, ei ole järkevä sijoituskohde, ellei sitten lue ainoastaan poisheitettävää roskakirjallisuutta.
Fyysinen kirja kestää takuulla ainakin oman eliniän. Siihen verrattuna digitaalinen aineisto on hyvin epävarma sijoituskohde, vaikka äkkiseltään voisi kuvitella juuri toisinpäin. Bitit kun voi varmuuskopioida, mutta kukaan ei valitettavasti takaa, että DRM aukeaa tulevaisuudessa. Kukaan ei edes takaa, että DRM-vapaa materiaali aukeaa silloin, mutta ainakin voin halutessani muuntaa tietoa formaatista toiseen, kun sisältöä ei ole lukittu yhteen.
Hankkimalla piraattiversion saan DRM-vapaan kirjan. Maksamalla saan vähemmän käyttökelpoisen kirjan. Miksi siis maksaisin?
2. Sähkökirjojen hinnat eivät ole kohtuulliset
Amazonin kaupassa sähkökirjat maksavat noin kymmenen dollaria. Se on aivan kohtuuttomasti, kun oikeita kirjoja saa samaan hintaan. Kuluttajat eivät ole tyhmiä: he kyllä ymmärtävät, että entiset painokulut ovat nyt ylimääräistä katetta jonkun pussissa ja todennäköisesti ei ainakaan kirjailijan.
En osaa sanoa, mikä olisi kohtuullinen kustannus sähköisestä kirjasta, mutta joka tapauksessa se on vähemmän kuin kymmenen euroa. Alhaisempi hinta takaisi sen, ettei digitaalisen jakelun yleistyessäkään kiusaus piratismiin koskaan kasvaisi merkittäväksi.
Kirjapiratismi-ilmiön kehittymistä ei kannata edesauttaa, koska synnyttyään verkkoyhteisö on huomattavan voimakas ilmiö. Kun vahva yhteisö on olemassa, on aivan sama, onko toiminta laillista vai laitonta.
Digitaalisen jakelun niukat edut ja hidas siirtymä
Käytännössä etu kuluttajalle sähkökirjasta on aika pieni, koska varsinkin pokkarit ovat halpoja, hyvin kevyitä ja pieniä eikä tarvetta lukuisten kirjojen mukana kantamiseen useinkaan ole pidempiä matkoja lukuun ottamatta.
Jakelun nopeus ei kirjojen tapauksessa ole kovin oleellinen, joten siitäkään ei sähkökirja kovasti hyödy.
Laitteet ovat vielä varsin alkeellisella tasolla. Kindle ja muut E Ink -teknologiaa käyttävät kilpailijat kärsivät hitaasta, varsin huonokontrastisesta ja epätarkasta mustavalkonäytöstä. iPadin perinteinen nestekidenäyttö on nopeampi, mutta myös painavampi ja monien silmille rasittavampi. Menee vielä vuosia ennen kuin laitteet ovat riittävän hyvällä tasolla ja riittävän yleisiä, jotta mitään isoa muutosta edes voi tapahtua.
Hyllytilaa sähkökirjat eivät vie, mutta kirjahylly on monen kodin oleellinen sisustuselementti eikä siten varsinaisesti rasite.
Koska ilmeistä etua ei ole, tulee siirtymästä hyvin pitkä.
Mikä on kirja?
Kirja on digimaailmassa vain vanha vertauskuva, kun teoksen ei enää tarvitse rajoittua sidotun paperinipun iänikuisiin raameihin. iTunesin kappalemyynti rikkoi totutun musiikkialbumin kokonaisuutta. Kenties kirjakin alkaa muuttaa muotoaan monipuolisemmaksi teokseksi ja siten syntyy uudenlaisia markkinoita ja bisnesmalleja. Tässä muutoksessa kannattaa varmasti olla mukana. Ensimmäisiä merkkejä on jo nähtävissä:
Joka tapauksessa vanhan mallin perään itkeminen ja sen hysteerinen suojeleminen vain tekee väistämättömästä siirtymästä tuskallisemman ja mahdollisesti johtaa katastrofiin. Toimimalla viisaasti nyt voidaan pelastaa paljon vanhan järjestelmän hyviä puolia.
