Räätäli vs. puukottaja

Vierityspalkissa ajauduttiin jokin aika sitten keskustelemaan räätälöinnin semantiikasta. Tämä oli vain sivujuonne varsinaiseen keskusteluun siitä, onko WordPress ylipäätään räätälöitävä alusta. Jälkimmäiseen vastaan tarkemmin erillisessä kirjoituksessa, mutta ensin haluan määritellä mitä räätälöinti mielestäni on.

Räätälöinti on toiminnallisuutta laajentavaa tai muokkaavaa sovelluskehitystä eli ohjelmointia olemassa olevan, räätälöintiä tukevan järjestelmän päälle tiettyyn käyttötarkoitukseen, yleensä yhdelle asiakkaalle tai kapealle asiakassegmentille. Räätälöinti on siis sovelluskehityksen osa-alue. Joskus käytetään ilmaisua “täysin räätälöity”. Sillä tarkoitetaan tietojärjestelmää, joka on rakennettu matalamman tason sovelluskehyksen (framework) päälle. Aivan aidosti täysin räätälöityä koodia tuskin kukaan nykypäivänä enää tuottaa.

Mietitäänpä hetki sanan räätäli alkuperäistä merkitystä. Räätäli sekä tekee vaatteita kankaista (täysin räätälöity) että muokkaa ja korjaa valmiita vaatteita (räätälöity). Kun teknologia mahdollisti sarjatuotannon ja ulkoistaminen halpatyövoiman maihin laski kustannuksia entisestään, räätälin työt vähenivät radikaalisti. Räätäleitä tarvitaan yhä, mutta vain kaikkein rikkaimmilla on enää vara teettää vaatteensa omiin mittoihinsa räätälillä. Nykyisin räätälin tehtävät ovatkin pääasiassa pieniä muutoksia valmisvaatteisiin. Tietojärjestelmän räätälöinti ei ole täsmälleen sama asia, mutta analogia toimii monella tasolla.

Yleensä tietojärjestelmän räätälöinti tarkoittaa ohjelmointia. Sovelluksen asetusten muokkaaminen käyttöliittymän kautta voi olla sekin räätälöintiä, jos näin tavoiteltu kokonaisuus on monimutkainen ja siten vaatii syventyvää ajattelua ratkaisun löytämiseksi – eli kehittämistä (development).

Räätälöintiä voi tehdä hyvin tai huonosti. Huonoa räätälöintiä on esimerkiksi nojata järjestelmän dokumentoimattomiin rajapintoihin, olla hyödyntämättä dokumentoituja rajapintoja kehittämällä kokonaan oma, huonompi ratkaisunsa tai käyttää järjestelmän toiminnallisuutta sen käyttötarkoituksen vastaisesti.

Ehdotan, että tällaisissa tapauksissa ei puhuttaisi räätälöinnistä vaan “puukottamisesta”. Puukotus-termiä käytetään usein ikään kuin kunniamerkkinä, vaikka todellisuudessa puukottaja on erittäin vahva ehdokas Darwin-palkinnon saajaksi. Ihan vähän vain liioitellen: Tällaisen räätälöintitavan ehdottamisestakin pitäisi seurata välitön porttikielto ammattitehtäviin.

Räätälöinti vaatii siis aina syvällistä tietoa järjestelmän olemuksesta. Joitain järjestelmiä voi räätälöidä helpommin kuin toisia. Esimerkiksi WordPress on sekä blogialusta että räätälöitävä sisällönhallintajärjestelmä. Todella hyvä geneerinen sovelluskehitysalusta se ei kuitenkaan ole – ainakaan vielä – mutta joihinkin geneerisiin sovelluskehitystarkoituksiin se voi olla ihan kelvollinen valinta. Hyvä räätäli ei lähde tekemään jotain, joka on vastoin järjestelmän perusfilosofiaa, ellei ole varmaa, että tällaisen räätälöinnin riskit on huomioitu huolella.

Räätälöinti-sanalla on jostain syystä paha kaiku. Räätälöintiä vältellään välillä suorastaan hysteerisesti ja joidenkin järjestelmien (SharePoint) toimittajat jopa suosittelevat, ettei heidän tuotettaan räätälöitäisi lainkaan, mikä kuulostaa aika kummalliselle. Ehkä väärän maineen ovat luoneet puukottajat ja yritykset, jotka osaavat rahastaa myös osaamattomuudellaan?

Päätöksen räätälöinnistä pitää perustua tietoon ja se pitää tehdä järjestelmän ehdoilla. Räätälöinti ja sovelluskehitys yleisemminkin on hallittua riskinottoa. Esimerkiksi dokumentoitujakin rajapintoja käyttävä laajennus saattaa huomaamattaan nojata ei-dokumentoituun sivuvaikutukseen, joka taas voi päivitysten myötä alkaa toimia toisin. Mitä paremmin tällaiset riskit ymmärretään, sitä turvallisemmin räätälöinnin voi tehdä.

Räätälin ammatti on kunniakas käsityöläisammatti. Puukottaja on yhteiskunnan hylkiö, joka passitetaan vankilaan aina tavatessa. Pidetään nämä kaksi erossa toisistaan.