Siirryin tässä – lomalla kun on aikaa harrastaa – tuskaisen hitaasta Dreamhostista dedikoidulle serverille. Palvelin on ollut odottelemassa jo puoli vuotta, että olisi aikaa.
No, kun tein siirtoa, tulin tietenkin kaivelleeksi arkistoja. Löysin vanhan Blogger-blogini sisällön uudestaan ja toin sen tänne. Miksi en ollut niin jo tehnyt alun alkaen, jäi mysteeriksi. Kaipa sitä vanhoja kirjoituksia häpesi jostain ihmeen syystä. Mutta eihän kukaan ei ole guru syntyessään. Ja näin jälkikäteen kun noita lukee, niin ei niissä mitään erityisen noloa ole, jopa ihan viisaita ennustuksia on mukaan mahtunut.
Joitain ajan liikaa syömiä ja jo aikanaan mitättömiä juttuja kyllä poistin, mutta noin 90-prosenttisesti materiaali ajalta 24.4.2003-10.10.2004 on nyt tuotu – niiltä osin kun se on säilynyt. Sitä voi selailla vuosilinkeistä 2003 ja 2004, mutta poimitaanpa tähän joitain kohokohtia.
Tämän blogin aloitussanat lausuttiin 24.4.2003:
Tekisi mieli kehittää näitä sivuja vähän muutenkin, mutta kun olen niiiiin laiska. Joku blogi-tyyppinen ratkaisu voisi olla kyllä ihan jännä, mutta en viitsi aloittaa jos en ole ihan varma jaksavani viikkoa pidempään. Lienee viisasta.
Nuo sanat oli korjoitettu perinteisile kotskasivuille, mutta päivämäärän kanssa. Huolimatta tyypillisen positiivisesta asenteestani aloitin kuin aloitinkin blogin pitämisen. Ja sitä en ole katunut hetkeäkään.
Staattisten sivujen kanssa näpertely siirtyi uuteen ulottuvuuteen 12.9.2003, kun otin käyttöön Bloggerin. Se oli niin rajoittunut, ettei tarjonnut edes syötettä. Niinpä virittelin sellaisen manuaalisesti. (Ai mutta hetkinen, aivan sama ongelma vaivaa yhä tänä päivänä julkaistavia blogeja ja muita julkaisuja ja korjailen niitäkin manuaalisesti. Jotkut asiat eivät vain muutu.)
Vuosien 2003 ja 2004 teema oli ehdottomasti ASP.NET ja sen heikkouksista valittaminen:
31.7.2003: Kehitys kehittyy ja muita kliseitä
ASP.NET:n suurimpia ongelmia on mielestäni se, että väen väkisin erottamalla koodi ja markup toisistaan on saatu aikaan kasa puolivillaisia itse keksittyjä ”XHTML”-komentoja. Vaikka näillä muotoiluohjeilla päästäisiinkin riittävän siistiin lopputulokseen yrityksen sisäiseen käyttöön tarkoitettujen sovellusten tapauksessa (joissa ohjelmoija luo käyttöliittymän ulkoasun), niin yritysten välisessä tai kuluttujaviestinnässä vaatimustaso on toinen. Vaikka ASP.NET:n kontrollit olisivatkin aina säädettävissä haluttua ulkoasua vastaaviksi on tämä työ tehtävä täysin uudella, epästandardilla tavalla. Webdesignerit, www-suunnittelijat, HTML-koodaajat – miksi heitä kutsutaankaan – eivät halua, eikä heidän pidä joutua opettelemaan uutta kuvauskieltä.
17.12.2003: Mikä ASP.Netissä on vikana
Selvästi sekä kysyjä että vastaaja ovat ymmärtäneet väärin koko webin toiminnan. Tilattoman webin pakonomainen muokkaaminen toimimaan kuin VB:n lomakkeet johtaa vain lukukelvottomaan, tehottomaan ja typerään koodiin.
13.1.2004: Pari linkkiä ja huono otsikko
Ikävä vain, että ASP.NETin HttpHandlerit on kytkettävä johonkin tiedostopäätteeseen. Käyttäjälle voi tulla yllätyksenä, että www-palvelin väittää kansion /sivut/yritys/ puuttuvan kokonaan, vaikka /sivut/yritys/johto.html kiltisti yrityksen johtoa esittelikin. Tämän voi kiertää vain ostamalla tai vääntämällä oman ISAPI-filtterin.
14.1.2004: Tyylitöntä koodausta
Microsoftin ASP.NET-tiimi on keksinyt taas yhden pyörän uudestaan kehittäessään teematukea tulevaan ASP.NETin 2.0-versioon.
2.8.2004: Code inline vai code behind?
Toinen Code Behind -mallin käytön perustelu on tuottavuuden lisääntyminen. Se saavutetaan muka sillä, että web designer ja ohjelmoija voivat työskennellä saman sivun parissa toisiaan häiritsemättä. Saavutettava hyöty on todellisuudessa minimaalinen…
22.9.2004: Vaikeat verkkosovellukset
ASP.NET:in kiero Web Forms -malli koettaa piilottaa webin todellisen olemuksen käväisemällä palvelimella joka välissä. Ajatus on nokkela, mutta tuloksena on ongelmia, joita olen monta kertaa jo käsitellyt.
10.10.2004: Standardien seuraamisen vaikeus
Kyseessä on ehkä pahin koko ASP.NETin yksittäinen suunnitteluvirhe, jo pelkällä nimellään kauhua herättävä javascript:__doPostBack(), joka muuttaa linkin lomakkeen lähettäväksi javascriptiksi. Paitsi ettei linkki ole missään vaiheessa linkki. En tiedä, kuinka ASP.NETin arkkitehdit osasivat perustella tuon kammotuksen tarpeellisuuden.
Kaiken tuon valituksen jälkeen en ole viime vuosina aiheesta enää juuri kirjoitellut. Mutta mikä mielenkiintoisinta: nehän ovat ihanan valideja valituksen aiheita yhä tänäkin päivänä. Taisin kuitenkin noina vuosina muutaman kerran sortua narisemaan jo aiheen vierestäkin.
Muita noilta ajoilta mieleen jääneitä kirjoituksia on ehdottomasti Suutarin lasten kengät. Kirjoituksessa arvioin pienen tutkimustyöni tuloksien perusteella suomalaisten uusmediayritysten web-sivujen teknistä laatua. Kuten sinne juuri lisäsin:
Kun tämä kirjoitus julkaistiin, joku tulistui siitä niin paljon, että perusti oikein kokonaisen, anonyymin blogin Bloggeriin, jossa haukkui minut maanrakoon. Blogia ei ole enää olemassa, enkä muista sen sisällöstä juuri mitään. Pelastin alla olevan kommentin, josta käy jotain ilmi.
Ah, niitä aikoja!
Internet Explorer 6:n nykytilanteen ennustin jo 2003:
Kummallinen juttu on, ettei selvästi selainmarkkinoilla merkittävämpää Windows-IE:n kehitystyön lopettamisilmoitusta ole uutisoitu. Seuraava IE-versiohan tulee vasta noin kahden vuoden päästä julkaistavan Windows Longhorn-version myötä, entistä tiiviimmin käyttöjärjestelmään integroituneena. Version 6.0 nimittäminen tuoreeksi on kummallista, sillä tuo versio on jo kaksi vuotta vanha, Internetin ajassa huomattavan pitkä aika. Tämä tarkoittaa, että vuoden, kahden päästä on IE:stä muodostunut samanlainen painolasti kuin Netscapen 4-sarjan selaimista nykyään.
Kunpa olisinkin ollut väärässä tässä asiassa!
Vihaisen nuoren miehen pohjattomalla kiukulla tuli muutaman kerran haukuttua muiden tekemisiä kohtuuttoman kovin sanoin:
Onhan se hienoa, että heikompikin VB-ohjelmoija osaa ihan itse tehdä sivutuksen, kun Microsoft on sen valmiiksi koodannut DataGridiin. Tiedoksi vain, ettei webissä ei ole mitään kiinteämittaisia lomakkeita, jotka on pakko saada ruudulle mahtumaan, vaan sivuja voidaan tarvittaessa vierittää.
Hassua kyllä, tuossa kirjoituksessa haukuttu saitti on edelleen pystyssä ilmeisesti ihan sellaisenaan.
Hämmentävän mielenkiintoinen seikkailu sukeltaa noin vanhoihin kirjoituksiin ja todeta niiden olevan vielä ihan järjellistä luettavaa. Voi kyllä olla, että nostalgia tekee temppunsa vain minuun eikä lukijoihin.
Aamen. Valideja pointteja edelleen.
Hyvä katsaus. Moni pelkää tuota että omat sanomiset olisivat vuosien päästä pöhköjä.
Itse kahlasin viime vuonna läpi kasan esseitä joita olin kirjoitellut yliopistossa 2002-2003 ja monessa kohtaa olin suorastaan häkeltynyt miten fiksuja juttuja oli tullut silloin kirjoiteltua – olin ihan kateellinen muutamasta kohdasta itselleni.
Ja tosiaan – jotkut jutut ei muutu. Toi RSS-syötteiden puuttuminen ja IE6 ovat ihme riesoja.
Itse olin joskus 2003 kirjoittanut hakukoneoptimoinnin tulevaisuudesta pitkän esseen jossa ennustin että ala tuskin kehittyy kovin erikoistuneeksi alaksi koska web-standardien yleistyminen, julkaisujärjestelmien kehittyminen ja hakualgoritmien kehitys tekee teknisen hakukoneoptimoinnin kovin vähämerkitykseksi. Tässäkin olisin mielelläni ollut oikeassa.
Arvelin myös mainostoimistojen kehittyvän vahvasti web-optimointi ja web-markkinointikonsultointitoimistoiksi 2006-2007 vuosina viimeistään. Jos niin olisi tapahtunut niin ehkä ei olisi tarvinnut 2008-2009 vuosina potkia puolet mainostoimistoammattilaisista kortistoon…
Voisi varmaan myös väittää, että jos mainostoimistot ylipäätään kehittäisivät web-osaamistaan, niin monet muutkin asiat olisivat maailmassa paremmin.
Mad Men on muuten loistava televisiosarja joka kertoo hyvin menneistä ajoista, mutta kiteyttää sen kulttuurin joka mainostoimistoissa vielä tänäänkin vallitsee monessa paikassa. Luovuus ja todellinen edelläkävijyys eivät jostain kumman syystä tunnu kohtaavan kovin usein mainostoimistoissa. Mainostoimistoissa uskotaan edelleen monessa paikoin myyttisiin ideamiehiin ja -naisiin jotka “näkevät tulevaisuuden”.
Webin ikävä puoli taas on, että parhaat webin “näkijät” ovat yleensä itsekin siinä savessa kyynärpäitä myöten. Tällainen likainen työ taas ei kuulu mainostoimistojen rooliin yleensä.
Mutta tuo tietysti lähinnä kertoo Helsingin hienoista toimistoista. Siihen minä en todellakaan keksi syytä miksi Suomen sadat, pienet mainostoimistot eivät ole lähteneet nettiin voimakkaammin. Heillä projektit ovat rahallisesti pieniä muutenkin niin webbiin siirtyminen ei heidän tulovirtansa rakennetta olennaisesti muuttaisi.
Sukupolvikysymyskään ei ole kyseessä, koska ihan samalla tavalla niitä flash-pökäleitä putkahtaa webin katuja likaamaan nuortenkin miesten ja naisten firmoista.