Vasta julkaistu Launchbar 5:n beeta innosti kokeilemaan vaihtoehtoa Quicksilverille. Ei käytössä ihan heti vakuuttanut, mutta se voi olla enemmän tottumiskysymys.
Melkoisen pelottavan dialogin ainakin olivat osanneet suunnitella:
Pitfalls to Avoid When Designing Forms
Tämähän oli poikkeuksellisen mainio lista:
Many web forms are broken, usability-wise. Knowing these problems can make you avoid them when you design your own web forms, so here are some recurring usability pitfalls.
UK: 9 in 10 UK searches are navigational / branded
Herää kysymys ovatko erilliset URL- ja hakukentät selaimessa todella tarpeen:
During May 2008, 88% of searches for the top 2,000 search terms in the UK were branded in nature, up from 81% in 2007 and 66% in 2005.
Ilmainen, mutta ei nyt sentään ulkomaanpelleille
Ihan hiukan ottaa päähän tämä Applen harjoittama, lukitsemiseen perustuva bisnesmalli. Ensin piti olla massiivista painostusta, että saatiin kolmannen osapuolen sovellukset jeesuspuhelimeen. Sitten koko homma kustiin aivan liian rajoittuneella ympäristöllä.
Tuorein käytännön esimerkki: Yritin tässä päivänä muutamana jo etsiskellä App Storesta kehuttua Googlen iPhone-sovellusta. En löytänyt, joten jätin homman sikseen. Nyt sattumalta näin jossain ihan muualla ruutukaappauksen, jossa kyseinen sovellus roikkui ilmaisten sovellusten top-listalla. Joten aloin etsiä uudelleen.
Keksin pian siirtyä jenkki-Storeen. Sieltähän se löytyi! Vähän tietysti ihmetytti, mutta ilmainen kun oli, niin ei kun lataamaan:
No selvä! Ilmainen sovellus, jota ei voi “ostaa” suomalaisella tilillä.
Miksi ihmeessä sovellukset edes ovat maakohtaisia? Ymmärrän tietysti, että joitain sovelluksia ei kannata kansainvälisesti kaupata, mutta että oikein vaivaudutaan estämään ilmaisen ostaminen. Ymmärrän myös, että monien kaipaama lokalisointi voi kestää. Mutta pitääkö lataaminen silti estää?
Tietysti koko iTunes Store on vitsi siksi, että se on rakennettu avoimen web-teknologiapinon päälle, mutta käyttämiseen tarvitaan mukautettu selain, joka taas ei ole kunnollinen selain, joten käyttö on parempiin välineisiin tottuneelle vastenmielisen kankeaa.
Lukitseminen ahdistaa. Ihan kuin olisi jossain sellissä.
Turhaan toistetut toiminnot
Lyhyesti, yleisohjeena: selaimen käyttöliittymän tehtävien ottaminen ei kuulu sivustolle. Myös uusien selainikkunoiden avaaminen on tällainen tehtävä.
Sivujen tekijät sirottelevat tuotoksiinsa usein toimintoja, jotka ovat selainten vakiotoiminnallisuutta. Ainakin nämä linkki- tai painiketekstit ovat liiankin tuttuja kaikille:
- tulosta
- takaisin
- sivun alkuun
“Tulosta”-toiminto voi olla hyödyllinen silloin, kun käyttäjän ensisijainen tarve sivulla on tulostaa se, esimerkiksi pääsylipun ostettuaan. Silloinkin vain siksi, että sivulla todennäköisesti kehotetaan tulostamaan, jolloin luontevasti tulostus-sana palvelee pikatienä toimintoon.
“Takaisin” on suorastaan järjetön toiminto. Pitää voida olettaa, että käyttäjä osaa ainakin klikata linkkejä ja painaa selaimen takaisin-painiketta. Muuten ei web-suunnittelusta tule mitään.
“Sivun alkuun” on sekin kyseenalainen. Toisaalta, selaimissa ei ole vastaavaa selvää toiminnallisuutta tarjolla, eivätkä useimmat osaa käyttää näppäimistöään hyödyksi. Vielä kun tietää miten kömpelösti monet käsittelevät vierityspalkkia, niin linkin olemassaolon ymmärtää. Parempi ratkaisu on kuitenkin tarjota hyviä jatkolinkkejä sivun lopussa, niin ettei paluu sivun alkuun ole edes tarpeen.
Samaan vai uuteen ikkunaan?
Aivan vastaava tapaus on vastikään Vierityspalkissa keskustelua herättänyt linkkien avaaminen uuteen ikkunaan. Selvästi jopa jotkut ammattilaiset eivät osaa käyttää selaintaan täysipainoisesti ja tahtovat siksi jättää ikkunoiden avautumisen kontrolloinnin sivustoille.
Vaikka yli kymmenen ikkunan tai välilehden tehosurffailu on nykyisin erittäin yleistä, huomattavasti harvempi on perehtynyt selaimensa tehokkaaseen käyttöön. Esimerkiksi niinkin välttämätön ominaisuus kuin linkin avaaminen taustalle latautumaan on täysin tuntematon ominaisuus useimmille.
Ensisijaisesti tämä kielii minusta selainvalmistajien kyvyttömyydestä kehittää käyttöliittymiä, jotka opastavat käyttäjää tehokkaampaan selailuun. Ominaisuuksista on vähän iloa, jos vain pieni osa käyttäjistä osaa hyödyntää niitä.
Toisekseen, jos takaisin-painike ei toimi yhtä nopeasti kuin selaimen sulkeminen, vika on silloinkin selaimessa. Ongelman kiertäminen ikkunoita availemalla ei ole kovin kaukonäköinen ratkaisu. Samaa sisältöä kun selaillaan vuosikymmentenkin päästä.
Kenen näkökulma?
Uusia ikkunoita avaavat sivustot eivät ratkaise vaan pahentavat ongelmaa. Logiikka on liian hatara, että käyttäjä voisi tunnistaa siinä kaavan. Ei todellakaan aina ole selvää mikä on ulkopuolinen linkki ja mikä ei. Ja koska kaikki eivät käytäntöä noudata, käyttäjä on jatkuvassa epävarmuuden tilassa.
Linkkien avaaminen uuteen ikkunaan on osoitus ajattelusta sivuston omistajan näkökulmasta, ei käyttäjän. Sivuston omistaja näkee sivustonsa kokonaisuutena ja osaa paremmin arvioida mikä on ulkopuolinen linkki. Kävijä sen sijaan ei useimmiten ajattele samoin. Hän saapuu esimerkiksi hakukoneen kautta sivulle, eikä häntä kiinnosta mikä sivusto tiedon tarjoaa.
Käyttäjä ei useinkaan tiedä milloin linkki osoittaa ulkopuolelle ja milloin ei, se selviää hänelle vasta klikkauksen jälkeen, jos silloinkaan. Harva tarkkailee tilapalkin kertomaa linkin osoitetta tuodessaan kursorin linkin päälle — palkki ei edes jokaisessa selaimessa ole oletusarvoisesti näkyvillä. Ja vaikka käyttäjä osoitteen näkisikin, eivät monetkaan ymmärrä käsitteitä kuten URL, domain, sivusto tai alidomain tehdäkseen eroja niiden välillä.
Symbolit eivät ole riittävän yleismaailmallisia kuvaamaan uuteen ikkunaan avautuvaa linkkiä. Tekstinä asian ilmaiseminen (esimerkiksi linkin vieressä “(avautuu uuteen ikkunaan)”) hankaloittaa tekstin luettavuutta ja riippuen selaimen asetuksista voi olla myös täysin virheellinen väittämä.
Vakiokäyttäjät ovat hiukan toinen juttu. He tuntevat sivuston hyvin. Esimerkiksi foorumeita käyttävät voivat haluta uusia ikkunoita. Hekin tekevät sen yhtä lailla tietämättä paremmasta, mutta tällaisissa tapauksessa kävijöiden miellyttäminen voi mennä yleisen käytettävyyden edelle.
Kenen vastuu?
Vaikka sivustojen tekijät ja ylläpitäjät ovat ensisijaisesti velvollisia tuottamaan sellaisia käyttöliittymiä joita kävijät odottavat, on heillä myös velvollisuus ottaa oma vastuunsa käyttäjien kouluttamisesta.
Esimerkiksi, kun syötteet alkoivat yleistyä, sivustot opastivat käyttäjiään “Mikä ihmeen RSS?” -jutuillaan. Vaikka selaimet sittemmin ottivat syötteet mukaan käyttöliittymäänsä, toiminnallisuuden kouluttaminen jäi käytännössä (valitettavasti) sivustoille.
Kävijöiden kouluttaminen selaimen toimintojen täysipainoiseen hyödyntämiseen on lopulta sivuston etu. Mitä enemmän kaikki siirtyy webiin, selaimen käyttötaidot voivat olla suorastaan kansallinen kilpailuetu. Esimerkiksi Yleisradio tai vaikka opetusministeriö voisi kunnostautua tässä ja rakentaa kansalaisten web-selailukoulun.