Viimeinen edes etäisesti lukukelpoinen IT-alan suomenkielinen julkaisu, Tietokone-lehti on matkalla yhä huonompaan suuntaan. Tuorein numero (8/2003) kirvoitti muutaman kommentin.
Ajankohtaista-palstalla tuntematon toimittaja kirjoittaa Internet Explorerin Mac-version kehitystyön lopettamisesta. Kirjoittaja lisää, että uusinta Explorerin tuorempaa kuutosversiota ei käännetä lainkaan Macille. Väite on viallinen jo siksi, että Mac-IE:n kehityksestä on vastannut kokonaan toinen tiimi, eikä koodissa ole paljon yhteistä. Päinvastoin, monet ominaisuudet tulivat Mac-IE:hen ennen Windows-versiota, ja muutamat puuttuvat edelleen siitä. Versiot eivät ole olleet keskenään vertailukelpoisia numeroinniltaan.
Kummallinen juttu on, ettei selvästi selainmarkkinoilla merkittävämpää Windows-IE:n kehitystyön lopettamisilmoitusta ole uutisoitu. Seuraava IE-versiohan tulee vasta noin kahden vuoden päästä julkaistavan Windows Longhorn-version myötä, entistä tiiviimmin käyttöjärjestelmään integroituneena. Version 6.0 nimittäminen tuoreeksi on kummallista, sillä tuo versio on jo kaksi vuotta vanha, Internetin ajassa huomattavan pitkä aika. Tämä tarkoittaa, että vuoden, kahden päästä on IE:stä muodostunut samanlainen painolasti kuin Netscapen 4-sarjan selaimista nykyään.
Sinänsä hyvänä ajatuksena lehdessä on alettu haastatella alan henkilövaikuttajia. Ikävää on se, että kaikki haastattelut käsittelevät isojen tietotekniikkafirmojen keski-ikäisiä miespuolisia toimitusjohtajia. Tuntuu, kuin lukisi samaa haastattelua kerrasta toiseen, kun formaattikin on ihan sama joka jutussa. Juttu loppuu aina keventäen kertomalla haastateltavan mökkeilyharrastuksesta. Ketä näiden on tarkoitus kiinnostaa? Ja kai IT-maailmasta muita kuin liukuhihnatoimitusjohtajia löytyy haastateltaviksi?
Emeritusprofessori Osmo A. Wiion ansiot ovat jossain ihan muualla kuin tietotekniikkalehden kolumnistina. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen samat sunnuntaimikroilijan kuulumiset kuuluvat enemmän MikroBittiin kuin ammattilehteen. Yhtään kunnon kolumnia ei lehdessä PC Magazinesta käännettyjen tasokkaiden juttujen lisäksi ole.
Tehokäyttäjän vinkeissä on tällä kertaa juttu CSS-tyyleistä. Ideassahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun kirjoittaja on päättänyt jättää CSS:n käsinkoodaamisen liian vaikeana ja valinnut tilalle Dreamweaver-editorin käyttöohjeentapaisen. Ne, joilla kyseinen kallis ammattilaisen sovellus on käytettävissään aivan varmasti hallitsevat ohjelman peruskäytön ja tyylitiedostot muutenkin jutussa esitettyä paremmin. Juttu ei siis palvele oikeastaan ketään, sillä kietoutumalla yhden ohjelman käyttöliittymän ympärille ei palvella muiden, kenties harrastelijalle paremmin hinnaltaan sopivien, ohjelmien käyttäjiksi aikovia.
Viimeinen jutuntapainen ennen iänikuista Paavoa käsittelee kolmea kaiutinpakettia. Jyrki Oraskari on sotkeutunut sanoissaan todella pahasti kirjoittaessaan seuraavaa: “Vaikka korva vastaanottaa ääniaallot analogisina aaltoina, se ei ole estänyt monia tavoittelemasta täysin digitaalista äänentoistoketjua, jossa korvan huoleksi jää digitaalisen signaalin muunto analogiseksi.” Mitä tähän voi enää lisätä?
