Valmissoftan rajoitteet

Otin käyttöön Bloggerin. En voi sanoa, että olisin täydellisen tyytyväinen. Päivämäärien formaatit ovat ainakin perin kummallisia suomalaisesta näkökulmasta. Arkiston logiikkakin on aika kummallinen. Kun en omaa jaksanut kovasta yrittämisestä huolimatta tehdä loppuun asti, on tyydyttävä valmiiseen. Varmasti tarjolla on parempiakin softia, pitää tutustua.

Edit: Sain päivämäärät korjattua PHP:llä. Arkistosivu kaipaa vielä ulkoasua.

Miksi Java on huonompi kuin C#

Provosoivasta otsikosta huolimatta kahta päivän linkkiä yhdistää tuo teema. Ensimmäisenä mainittakoon C#:n tulevat uudet ominaisuudet. Ehkä laajimman esittelyn saavat genericsit, joita verrataan Javan tulevaan vastaavaan ominaisuuteen. Varsin odotetusti Javan versiota ei pidetä yhtä hyvänä, mutta perustelutkin ovat olemassa. Itse juttu on hyvä esitellen kaikki uudet ominaisuudet helppotajuisten esimerkkien kautta. Ominaisuudet ovat tulossa todennäköisesti Visual Studion Yukon-version mukana.

Minulle täysin tuntemattomalla Artima.com-sivustolla on eilen julkaistu Anders Heijsbergin, Turbo Pascalin, Delphin ja C#:n isän, haastattelun toinen, ensimmäistä huomattavasti mielenkiintoisempi osa. Siinä käsitellään poikkeusten esittelyä ja perusteellisesti perustellen esitetään miksi ne ainakin Javan tavalla toteutettuna ovat vain haitaksi. Mielenkiintoisena lisänä toinen haastattelijoista on itse Bruce Eckel.

Yhdys sanat ainaerikseen

Ärsytyskynnykseni ylittyi eilen, kun luin Digitodayn pikku-uutisen Sonyn digikamerasta, jossa Tommi Kalliokoski kirjoitti toistuvasti “Ethernet kaapeli”, niin otsikossa kuin itse jutussakin.

Palautteeseeni hän vastasi selittäen virhettään ainaisella kiireellä. (“Niin kiireellä kirjotellaan välillä juttuja, että joskus saattaa pieniä virheitä jäädäkkin.” (korostus minun)) Minusta tämä ei ole lainkaan hyväksyttävä selitys, sillä eihän ammattimaisen kirjoittajan tarvitse käyttää ylimääräistä prosessoritehoa suomen kieliopin miettimiseen. Selkeät typot hyväksyn huomattavasti helpommin kuin tällaisen, jo ala-asteella selkäytimeen tarttuvien perussääntöjen vastaisesti säännönmukaisesti kirjoittamisen.

Selitys moiselle tekstille lienee se, että Digitoday maksaa uutisista avustajille huomattavan vähän eikä homma siten kiinnosta riittävän ammattitaitoisia henkilöitä. Vaikka palvelu on täynnä mainoksia, eivät ne ilmeisesti tuota tarpeeksi. Ongelmia on myös itse verkkosivuissa, jotka pohjautuvat www-sivuilla käytettynä usein kovin kömpelöihin käyttöliittymiin johtavaan Notes-tekniikkaan. Pahin ongelma on, että etusivulle nostettuja uutisia ei pääse lukemaan suoraan, vaan on ensin navigoitava linkistä aihealueen etusivulle josta uutinen on etsittävä itse. Toisaalta taas saitin “Muut artikkelit aiheesta” on mainio toiminto.

Ulkoasun siistiminen, määrä ei korvaa laatua -ajattelun omaksuminen ja pienten käyttöliittymällisten asioiden korjaaminen, siinä reseptini Digitodayn virittämiseksi huippukuntoon.

Mozilla-säätiön kaukainen unelma

Sitten Mozillan vapautumisen on Mozilla-projektien ympärillä kuhistu, kuinka heidän on jatkossa keskityttävä markkinoimaan tuotteitaan suoraan kuluttajille. Ennen tuon työn varsin heikolla menestyksellä hoiti Netscape. Mozilla-säätiöllä on useita ongelmia, jotka estävät tavallista kuluttajaa valitsemasta heidän tuotteitaan.

Ensimmäisenä vastaan tulevat säätiön verkkosivut. Mozillasta kehuja kuullut ummikko käyttäjä ei voi täysin vakuuttua, että tahon, jonka omat verkkosivut ovat parhaimmillaan amatöörimäiset, aikaansaamat tuotteet olisivat ammattimaisia ja luotettavia verkko-ohjelmistoja. Huvittavinta on, että tilanne oli vielä jokin aika sitten huomattavasti surkeampi ja uuden etusivun tultua julki yhteisön jäsenet olivat tyytyväisiä. Tähän voivat minusta tyytyä vain heikkonäköiset ja teknologiauskovaiset.

Oikeastaan sama ongelma vaivaa kaikkia Mozilla-projekteja. Ulkoasu ja käyttöliittymä ovat viimeistelemättömiä kautta linjan. Lukemattomat vaihtoehtoiset harrastelijoiden rustaamat skinit, ikonit ja muut ulkoasua muokkaavat lisäkkeet kasvattavat identiteettiongelmaa entisestään.

Vaikka kaikki tämä valitus toisarvoisista asioista voi vaikuttaa turhalta ininältä, on sillä oikeasti paljon merkitystä jos ja kun kunnianhimoinen tavoite on kilpailla tasaveraisesti ylivoimaisen markkinajohtajan kanssa. Mozillan pitää kiteytyä yhteen ilmeeseen joka on yhtenäinen kaikkien tuotteiden kesken. Mutta ketäpä pätevää AD:ta jonkun nörttijoukon unelma kiinnostaisi niin paljon?

Tietokone-lehti ja kehityksen suunta

Viimeinen edes etäisesti lukukelpoinen IT-alan suomenkielinen julkaisu, Tietokone-lehti on matkalla yhä huonompaan suuntaan. Tuorein numero (8/2003) kirvoitti muutaman kommentin.

Ajankohtaista-palstalla tuntematon toimittaja kirjoittaa Internet Explorerin Mac-version kehitystyön lopettamisesta. Kirjoittaja lisää, että uusinta Explorerin tuorempaa kuutosversiota ei käännetä lainkaan Macille. Väite on viallinen jo siksi, että Mac-IE:n kehityksestä on vastannut kokonaan toinen tiimi, eikä koodissa ole paljon yhteistä. Päinvastoin, monet ominaisuudet tulivat Mac-IE:hen ennen Windows-versiota, ja muutamat puuttuvat edelleen siitä. Versiot eivät ole olleet keskenään vertailukelpoisia numeroinniltaan.

Kummallinen juttu on, ettei selvästi selainmarkkinoilla merkittävämpää Windows-IE:n kehitystyön lopettamisilmoitusta ole uutisoitu. Seuraava IE-versiohan tulee vasta noin kahden vuoden päästä julkaistavan Windows Longhorn-version myötä, entistä tiiviimmin käyttöjärjestelmään integroituneena. Version 6.0 nimittäminen tuoreeksi on kummallista, sillä tuo versio on jo kaksi vuotta vanha, Internetin ajassa huomattavan pitkä aika. Tämä tarkoittaa, että vuoden, kahden päästä on IE:stä muodostunut samanlainen painolasti kuin Netscapen 4-sarjan selaimista nykyään.

Sinänsä hyvänä ajatuksena lehdessä on alettu haastatella alan henkilövaikuttajia. Ikävää on se, että kaikki haastattelut käsittelevät isojen tietotekniikkafirmojen keski-ikäisiä miespuolisia toimitusjohtajia. Tuntuu, kuin lukisi samaa haastattelua kerrasta toiseen, kun formaattikin on ihan sama joka jutussa. Juttu loppuu aina keventäen kertomalla haastateltavan mökkeilyharrastuksesta. Ketä näiden on tarkoitus kiinnostaa? Ja kai IT-maailmasta muita kuin liukuhihnatoimitusjohtajia löytyy haastateltaviksi?

Emeritusprofessori Osmo A. Wiion ansiot ovat jossain ihan muualla kuin tietotekniikkalehden kolumnistina. Kuukaudesta ja vuodesta toiseen samat sunnuntaimikroilijan kuulumiset kuuluvat enemmän MikroBittiin kuin ammattilehteen. Yhtään kunnon kolumnia ei lehdessä PC Magazinesta käännettyjen tasokkaiden juttujen lisäksi ole.

Tehokäyttäjän vinkeissä on tällä kertaa juttu CSS-tyyleistä. Ideassahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun kirjoittaja on päättänyt jättää CSS:n käsinkoodaamisen liian vaikeana ja valinnut tilalle Dreamweaver-editorin käyttöohjeentapaisen. Ne, joilla kyseinen kallis ammattilaisen sovellus on käytettävissään aivan varmasti hallitsevat ohjelman peruskäytön ja tyylitiedostot muutenkin jutussa esitettyä paremmin. Juttu ei siis palvele oikeastaan ketään, sillä kietoutumalla yhden ohjelman käyttöliittymän ympärille ei palvella muiden, kenties harrastelijalle paremmin hinnaltaan sopivien, ohjelmien käyttäjiksi aikovia.

Viimeinen jutuntapainen ennen iänikuista Paavoa käsittelee kolmea kaiutinpakettia. Jyrki Oraskari on sotkeutunut sanoissaan todella pahasti kirjoittaessaan seuraavaa: “Vaikka korva vastaanottaa ääniaallot analogisina aaltoina, se ei ole estänyt monia tavoittelemasta täysin digitaalista äänentoistoketjua, jossa korvan huoleksi jää digitaalisen signaalin muunto analogiseksi.” Mitä tähän voi enää lisätä?