Ihan hiukan ottaa päähän tämä Applen harjoittama, lukitsemiseen perustuva bisnesmalli. Ensin piti olla massiivista painostusta, että saatiin kolmannen osapuolen sovellukset jeesuspuhelimeen. Sitten koko homma kustiin aivan liian rajoittuneella ympäristöllä.
Tuorein käytännön esimerkki: Yritin tässä päivänä muutamana jo etsiskellä App Storesta kehuttua Googlen iPhone-sovellusta. En löytänyt, joten jätin homman sikseen. Nyt sattumalta näin jossain ihan muualla ruutukaappauksen, jossa kyseinen sovellus roikkui ilmaisten sovellusten top-listalla. Joten aloin etsiä uudelleen.
Keksin pian siirtyä jenkki-Storeen. Sieltähän se löytyi! Vähän tietysti ihmetytti, mutta ilmainen kun oli, niin ei kun lataamaan:
No selvä! Ilmainen sovellus, jota ei voi “ostaa” suomalaisella tilillä.
Miksi ihmeessä sovellukset edes ovat maakohtaisia? Ymmärrän tietysti, että joitain sovelluksia ei kannata kansainvälisesti kaupata, mutta että oikein vaivaudutaan estämään ilmaisen ostaminen. Ymmärrän myös, että monien kaipaama lokalisointi voi kestää. Mutta pitääkö lataaminen silti estää?
Tietysti koko iTunes Store on vitsi siksi, että se on rakennettu avoimen web-teknologiapinon päälle, mutta käyttämiseen tarvitaan mukautettu selain, joka taas ei ole kunnollinen selain, joten käyttö on parempiin välineisiin tottuneelle vastenmielisen kankeaa.
Lukitseminen ahdistaa. Ihan kuin olisi jossain sellissä.