Tuon tuostakin törmää lehdistössä ja webissä väärinkäsityksiin Ajax-käsitteen merkityksestä. Selvennetäänpä hiukan, voitte tästä vapaasti lainata maksullisiin asiantuntijajulkaisuihinne lupaa kysymättä:
Ajaxin alkuperäisen määritelmän mukaan se on tapa välittää tietoa palvelimen ja selaimen välillä päivittämättä koko sivua — eikä sitten paljon muuta.
Yleisin väärinkäsitys lienee, että Ajax on kaikkien nättien WWW-sivujen efektien takana. Näin luullaan kenties siksi, että kaikenlaiset efektit ovat samaan aikaan tulleet suosituiksi. JavaScriptillä, DOM:lla ja luovalla CSS:n ja kuvien käytöllä saadaan aikaan upeita efektejä ja toiminnallisuutta, mutta niillä ei ole mitään tekemistä Ajaxin kanssa, jollei hommaan liity asynkronisia palvelinkutsuja ja XML:ää. Harvemmin liittyy.
Toinen harhaluulo on, että Web 2.0 ja Ajax ovat jokseenkin sama asia mutteivat ihan. Eivät ne ole. Web 2.0 on käsite, josta kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa. (Tim Berners-Leen haastattelu-podcast kannattaa muuten kuunnella kokonaisuudessaan.) Ajax on tekniikka, jonka yleistyminen nyt vain sattui samaan saumaan kuin webin toinen hypekausi.
Ajaxin nimi on siitä hassu, ettei XML ole alkuunkaan paras tapa käsitellä tietoa JavaScriptin näkökulmasta. Niinpä Adaptive Pathin Ajax-määritelmään on myöhemmin lisätty FAQ-osio, jossa todetaan, ettei ole pakko käyttää XML:ää. Parempi muoto on JSON, jossa tieto on valmiiksi helpommin hyödynnettävässä muodossa. Toinen helppo muoto on valmis HTML. Ajax on tietysti mukava sana, mutta XML:ää ei putkessa useinkaan liiku.
Kun nämä on sisäistänyt ja luulee olevansa viileä nyky-webin tuntija, voi vielä tehdä testin: How Web 2.0-aware Are You?.