Paina

Viestintävirasto markkinoi kuluttajille fi-verkkotunnusten rekisteröintiä uudella omafi.fi-sivustollaan. Ilmeisesti viraston tavoitteena on tehdä rahaa tunnuksilla, koska ovat päättäneet maksaa kokosivun ilmoituksesta Kuukausiliitteessä. Mainos tuskin on ainoa laatuaan, mutta maksoi Helsingin Sanomien mediatietojen mukaan 12 500 euroa. Iso raha, mutta hinta ei näy itse mainoksessa — eikä varsinkaan sivustossa.

Omafi.fi aloittaa perinteisellä kynnysmattosivulla, jossa toivotellaan tervetulleeksi ja kysellään kieltä. Luulin näiden jo kuolleen. Sentään ei ole saatu aivotonta Flash-animaatiota mukaan ängettyä. Paha vain, että sekä kysely että toivotus on piilotettu kuvan sisään, ilman alt-tekstiä. Koko sivustolta ei löydy ainuttakaan vaihtoehtotekstiä. Otsikot ovat kuvia eikä yhdelläkään sivulla ole merkityksellistä sisältöä title-elementissä.

Paina. Ruutukaappaus viestintäviraston omafi.fi-sivustolta, jossa on luetteloitu verkkotunnuksen haun neljä vaihetta. Vaiheet ovat linkkejä, mutta niiden ulkoasu ei voi erottaa leipätekstistä.Varsinaisella etusivulla listataan neljä vaihetta, jotka tarvitaan osoitteen varaamiseen. Vaiheet ovat linkkejä, mutta asiaa ei voi päätellä katsomalla niitä. Niinpä ne on keksitty otsikoida selventävästi: Näin haet verkkotunnusta (paina). Tässä vaiheessa luulisi jo käyneen mielessä, että jotain on pielessä, kun pitää oikein kehottaa painamaan. En voinut olla painamatta.

Sivulla kaksi mahdolliseksi merkiksi tunnukseen luetellaan väliviiva, ja se esitetäänkin ajatusviivana. Väliviivaa käytetään tilanteissa, joissa muodostetaan rajakohtailmaisuja, joilla jokin asia kuvataan ääripäiden avulla, esim. 10–12, Tampere–Rovaniemi-juna.. Tätä merkkiä ei ole tarjolla verkkotunnukseen. Oikeasti on tarkoitettu lyhyempää yhdysmerkkiä.

Sivulla kolme paljastuu, ettei tunnuksen hakeminen olekaan niin kätevää kuin yritetään mainostaa: Fi-verkkotunnukset haetaan internetissä toimivan palvelun kautta. Rekisteröidyttyäsi palveluun saat muutaman päivän sisällä postitse salasanat, joiden avulla voit hakea omaa verkkotunnusta. Ihan Intter netissä toimitaan, mutta postitse lähetellään salasanoja. Näinkö varmistetaan, etteivät epäilyttävät ulkomaalaiset vain onnistu isänmaallista tunnusta saamaan? Ainakaan etusivun mukaan ulkomaalaisten tarjoamat palvelut eivät ole yhtä luotettavia: Fi-verkkotunnus on turvallinen vaihtoehto, kun haluat varmistaa kotisivujesi osoitteen luotettavuuden ja toimivuuden.

Sivulla neljä puhutaan palveluntar-joajasta ja kehotetaan siirtymään osoitteeseen https://domain.ficora.fi/. Https-protokollaa korostetaan, koska Viestintävirasto ei osaa konfiguroida palvelintaan uudelleenohjaamaan suojattuun yhteyteen. Samassa sivustossa on myös muita ongelmia, mutta jätetään ne toiseen kertaan.

Meneekö joku tähän keksittyjen tosielämätarinoiden (mitään jaanajakämppä.fi:tä ei ole edes varattu) halpaan ja sitoutuu kolmeksi vuodeksi kerrallaan suhteellisen kalliiseen fi-tunnukseen? Tunnuksen, jonka saamiseksi pitää temppuilla fyysisen postin kanssa päiväkausia, kun perinteisen kansainvälisen verkkotunnuksen rekisteröi kuka tahansa muutamassa minuutissa?

Käyttöohje

Syyllisiä suojellakseni jätän lähteen mainitsematta, mutta tällainen ilmoitus tuli eräältä saitilta pikaviestikeskustelun kautta välitettyä linkkiä seuraamalla:

Sovellusvirheee

Sivu on vanhentunut

Sivua ei voida luoda uudestaan, koska sivun luontiin tarvittavat tiedot ovat vanhentuneet. Vältyt tällaisilta ilmoituksilta, kun et käytä selaimen takaisin-painiketta. Käytä takaisin-painikkeen sijaan käyttöliittymässä olevia linkkejä navigointiin.

Suomen helpoin

Osuuspankki on avannut uuden verkkopankkikäyttöliittymän ja mainostaa sitä Suomen helpoimmaksi Internet-pankiksi. Näkemys helppoudesta on kummallinen.

Kaikki linkit on korvattu nappuloin, mikä tuntuu todella oudolta. Kerrataanpa perusjako: nappuloiden on tarkoitus lähettää lomakkeelle syötetty tieto palvelimelle, linkkien on tarkoitus johdattaa uuteen verkko-osoitteeseen. Miksi kaikille webiä käyttäneille tuttu käyttölogiikka on pitänyt keksiä uudelleen? Heti ensimmäisellä sivulla kehotetaan valitsemaan tunnistautumustapa, vaikka tapoja on tarjolla vain yksi. Kun vain yksi vaihtoehto on tarjolla, valintaan pakottaminen on ainoastaan hämmentävää.

Valinta tehdään klikkaamalla nappulaa, joka suorittaa JavaScriptin pätkän, joka ohjaa toiselle sivulle eli toimii kuten yksinkertainen linkki toimisi. Ilman JavaScriptiä ei siis pääse yhtään minnekään. Tämä rajoitus on aivan turha eikä siitä edes varoiteta missään, huolimatta HTML-speksin helppokäyttöisestä noscript-tagista.

Tekstin koon vaihtaminen toimii vain Internet Explorerissa, mutta silloinkin vain kun JavaScript kytketään päälle. Näin ei tällä hetkellä voi kuitenkaan toimia, jos ei tahdo koneelleen kutsumattomia vieraita. Tämän, kuten myöskin värit vaihtavan toiminnon olisi helposti voinut tehdä palvelinpäässä, jolloin ei oltaisi oltu riippuvaisia selaimen asetuksista ja merkistä.

Sivut julistavat olevansa XHTML:ää, mutta eivät sitä ole. Taitto on tehty kiinteän levyisin taulukoin, mutta sentään pikselikuvia ei ole käytetty. Varsinkin heikkonäköisten keskuudessa varsin yleisellä 800×600-resoluutiolla osa tekstistä jää ruudun ulkopuolelle ja pakottaa selaimen esittämään sivuttaisvierityspalkin aivan turhaan, mikä syö tilaa ennestään pieneltä ruudulta ja vaikeuttaa sivujen lukemista. Näin yksinkertainen sivu pitäisi helposti saada mahtumaan 640×480-resoluutioon tai jopa pienempäänkin.

Onkohan mainostettua ulkopuolisen yrityksen tekemää käytettävyystestiä suoritettu muilla kuin yleisimmän selaimen oletusasetuksilla? Esimerkiksi sokeaa web-lomakkeella avustavat labelit, fieldsetit ja legendit puuttuvat kokonaan.

Entä mistäköhän johtuu, että helppokäyttöisyyden, selkeyden ja esteettömyyden luullaan tarkoittavan rumaa, vastenmielistä ja karua ulkoasua?

Web != työpöytä

Digitoday uutisoi VET:n pelien ikärajatietokannan julkaisusta Internetissä. VET:n kauniit verkkosivut johdattelevat Pelihakuun (IP-osoite päivitetty 5.7.2011. VET huom: DNS on keksitty). Mahtavaa, pääseen taas lempiaiheiseeni.

Onhan se hienoa, että heikompikin VB-ohjelmoija osaa ihan itse tehdä sivutuksen, kun Microsoft on sen valmiiksi koodannut DataGridiin. Tiedoksi vain, ettei webissä ei ole mitään kiinteämittaisia lomakkeita, jotka on pakko saada ruudulle mahtumaan, vaan sivuja voidaan tarvittaessa vierittää. 10 hakutulosta per sivu on vitsi. JavaScript-vaatimus sivutuksen toimimiseksi on kohtuuton valtiolliselta Internet-palvelulta. Satunnainen pyytämättä tapahtuva kielen vaihtuminen ruotsiksi on erittäin hupaisaa. Viimeistelemättömyydestä kielii myös se, että ollaan hakutulosten sivulla yksi, vaikka mitään vielä ei olla haettukaan.

Älkää Visual Basic -ohjelmoijat suuttuko yleistyksestäni.