Käräytä asiaton bloggaaja

Kun en juuri seuraa kotimaan blogosfääriä, missasin taannoisen keskustelun Helsingin Sanomien Twingly-widgetistä. Joten tämä on varmasti sanottu monta kertaa aiemmin.

Joka tapauksessa, nyt kun tuohon kikkareeseen viimein törmäsin käytännössä, huvituin suuresti siitä painoarvosta, minkä HS on antanut asiattomien viestien ilmoittamiselle; karkeasti 40 % pinta-alasta. Onkohan nyt varmasti selvää, että bloggaajat kirjoittelevat Helsingin Sanomien mielestä lähtökohtaisesti asiattomia?

Tästä blogattua HS.fi:ssä

Tulee väkisinkin mieleen elokuvateatterien paranoidi ajattelutapa:

Pyydämme yleisöä olemaan valppaana ja ilmoittamaan epäilyttävästä toiminnasta elokuvateatterin henkilökunnalle.

Less Banners, More Value

My colleague and the author of Strategy of Giving Miikka Leinonen argues that the advertisers should get rid of banner ads. I agree that those ads are more than often irritating, but it is not inherently so.

The main reasons people get frustrated with banners is that there are too many of them, they distract attention, or that they slow down the browsing experience to a non-satisfying level. These are all issues that can be fixed.

The critical area of improvement in terms of performance is in the quality of the current advertising management software. I’ve written about this in the past. In short, these systems do basically nothing in behalf of the site owner to prevent slowly loading pages.

Other causes of frustration are just negotiable. Web sites offering ad space should put stricter requirements to advertisers. Animation length, the number of ads per page, the download size, and the number of distinct HTTP connections required should all be limited to as low as possible. Today, not many have the guts to do this. Advertising is money, and you would be a fool not to accept it.

Take a look at the New Your Times website. They have pretty strict rules for the ads. I cannot say that I have ever been intimidated by the ads there.

On the other hand, in a small market area like here in Finland, these decisions might not be possible to make.

Another point of view is that the banner advertising can scale. If you consider how much overhead it is to write different articles to suit the needs of all the sites you would want to advertise in, you will understand how much more economic it is to just copy the banner file over. Because of the basics of SEO you cannot just publish the same advertorial on all of the sites either.

Considering instead building widgets, games or other types of small applications? They can be even more expensive to produce and they cannot be copied much either, since the value of the gift easily decreases.

This is not to say that I disagree with Miikka. Other, more creative forms of advertising should be considered. Advertisers should not accept to buy ads from a page that is filled with other distracting ads that compete for the attention of the poor surfer. Designing an even more distractive ad will not help, at least not in the long run.

To summarise: banner ads are not inherently bad and they are a form of advertising that can scale to an unlimited number of websites.

The Cube’s Fatal Flaw: Cats

As a cat owner I found this amusing. Apparently cats are one of the reasons why the Apple’s G4 Cube failed:

Worse, the top of the machine was a magnet for dirt, hair and cats. Hair would fall across the optical drive slot and then get sucked right into the drive when you inserted a disc.

And, yes, cats. My friend had a cube at his home. The cats would love to sit on top of the nice, warm, flat cube. Which would both fill it with cat hair and turn it off… then on… then off… then on… then off for as long as the cuts stuck around. He finally had to put one of those pigeon guard kind of strip of nail things on top of the cube to keep the cats from corrupting his filesystem!

bbum’s weblog-o-mat: The Cube’s Fatal Flaw (via)

Kansanäänestys on vastoin länsimaista demokratiaa

Nyt mennään tämän blogin normaalien aihealueiden ulkopuolelle, mutta tämä Vantaan kaupunginjohtajan lausunto on ainakin asiayhteydestään irrotettuna sen verran huvittava, että on pakko lainata. HS: Espoon ja Vantaan kaupunginjohtajat pöyristyivät kansanäänestysehdotuksesta:

“Minusta se on aika erikoinen hyökkäys länsimaista demokratiaa vastaan”, Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajanen totesi Helsingin Sanomille maanantaiaamuna.

Ehdotus voi toki olla huono sinänsä, mutta jotain tälle nykyiselle touhulle on tehtävä ja hyvä että asia nostetaan esiin. Suomalaisten ihannoima asumistyyli kun on sekä pahasti epäekologinen että suorastaan kansantaloudellinen rasite. Sitä tukee jako näihin epäkaupunkeihin, joissa liikkua voi vain henkilöautolla.

Jos vielä Soininvaaran tuore ehdotus menee läpi, tästä alueesta voi vielä jonain päivänä tulla ihan oikea kaupunki.

(Kun nämä kaupunki-, liikenne- ja vastaavat aiheet kuitenkin kiinnostavat, ehkä lausun niistä jokusen mielipiteen jatkossakin.)

Verkkokauppa karkaa ulkomaille

Talouselämä: Verkkokauppa karkaa ulkomaille:

Leiponen on elänyt – kuten ilmeisesti muutkin Keskon herrat – siinä uskossa, että verkossa taistellaan pelkästään helposti liikuteltavien hyödykkeiden kaupasta, kuten kuluttajien musiikkiostoksista, kirjakaupasta, elektroniikasta sekä matka- ja elokuvalippujen myynnistä.

Leiposen oman tilastoanalyysin mukaan nettikauppa ulkomailta rajan yli Suomeen kutistui viime vuonna. Arkikokemus ja nettikaupan asiantuntijat kertovat kuitenkin ihan jotain muuta.

Miten joku voi analysoida verkkokaupan kutistuneen? Suomi on sitä paitsi otollinen maa verkkokaupalle, aivan kuten aikaisemmin oli postimyynnille. Paljon haja-asutusta ja liian pieniä asumiskeskittymiä monelle liikkeelle tulla Suomeen. Ellei kulutus ihan yleisesti laske, olisi ihme jos verkkokauppakaan ihan lähivuosikymmeninä.

Tässä taloudessa tuli viime vuonna osteltua verkosta taas edeltävää vuotta isommilla summilla. Tuskinpa suunta muuttuu tänäkään vuonna. Voin ihan hyvin jatkaa ostelua ulkomaisista kaupoista, kotimaisilla toimijoilla tuntuu olevan varsin vähän tarjottavaa tässä leikissä.