Aina kannattaa yrittää

Janne Jääskeläisen purkaus lienee jo kaikille tuttu. Voi olla masentavaa työskennellä paikassa, jossa oma työsuoritus on vain pieni osanen liukuhihnalla. Ihan sama tekeekö työnsä poikkeuksellisen hyvin vai vain tyydyttävästi, kun hihnalla seuraavat keskinkertaisuudet — ihmiset tai ohjelmat — tuhrivat sen kuitenkin.

Tuudittautuminen fatalismiin ei ainakaan paranna tilannetta. Yhden, vaikkakin todennäköisesti pienemmän, organisaation toimintamalliin voimakkaasti vaikuttaneena tiedän, että tie on kivinen mutta äärimmäisen palkitseva. Oma innostus ei riitä, vaan muutkin on saatava mukaan.

Kuitenkaan ei voi olettaa, että kaikki tiimin jäsenet koskaan olisivat samanlaisia “standardinillittäjiä”. Pikemminkin on valistettava työtovereitaan juuri riittävästi, että heidän parhaimmat puolensa saadaan esiin. Joskus tämä vaatii vittumaisen valittajan roolin ottamista, joskus vain faktojen luettelemista ääneen.

Bisnes ei johda mihinkään, jos tehdään vain kuten aina ennenkin. Lupulta innovaatio kuolee ja yritys siinä mukana. Isommat yritykset harvemmin kannustavat byrokraattisella ilmapiirillään yrittämään mitään uutta ja parempaa. Ei yrityksen johto tällaista todellisuudessa tavoittele. Heille asian kyllä voi perustella, mutta ei välttämättä nillittäjän sanavarastolla.

On totta ettei asiakaskaan aina ymmärrä parastaan. Mutta toimittajan se vastuu lopulta on. Mitä jos jättimäisen lentokoneyhtiön koneet tippuisivat taivaalta viikoittain, vaikka keskivertoa lahjakkaampi teini rakentaisi putoamattomia lennokkeja vaivatta? Ei silloinkaan syytettäisi tilaajaa tai prosessia, vaan nimenomaan tekijöitä.

Ihan samanlainen tilanne on nyt web-teollisuudessa. Isot toimittajat eivät osaa, mutta vähintään samalla prosentilla pienet toimittajat tekevät huonoa jälkeä. Se, että pienen organisaation on helpompaa tehdä hyvää jälkeä, ei tarkoita, että pienuus olisi ainoa tapa tehdä laatua. Isommassa organisaatiossa muutokset vain vievät enemmän aikaa. Ei kannata masentua. Pieni vinkki työtoverille aina silloin tällöin tuo ajan myötä ison muutoksen. Jos organisaatio ei ole rajaton, jossain vaiheessa ihan varmasti tapahtuu näkyvää kehitystä.

Standarditietoisuus leviää hitaasti mutta varmasti. Blogeihinkin kirjoittelu vaikuttaa ihan oikeasti, koska eihän tietoisuus itsestään voi levitä. Kärsivällisyyttä. Ennustan, ettei taulukoilla taita muutaman vuoden päästä kuin maakuntien kotskasivuammattilaiset. Kilpailu Google-näkyvyydestä johtaa vähitellen myös ainakin perustasolla saavutettaviin sivuihin. Huippulaadusta saa edelleen maksaa, mutta niinhän se on aina.

Tietysti on asiakkaita, jotka ostavat “meisseli tanassa” hypersurkeita mahdollisimman ison toimittajan megajärjestelmiä, mutta on myös asiakkaita, joille voi perustella erikoisosaamisensa hyödyt. Kannattaa yrittää.