Vierityspalkin työpaikka-syötteestä löytää aina välillä kaikkea jännittävää. Äkkiä, mikä listalla mainituista ei ole web-teknologia?
Odotamme sinulta tietokantapohjaista Web-ohjelmointiosaamista (esimerkiksi PHP, Python, Java, .NET), Web-teknologioiden perustuntemusta (HTML, XHTML, XML, CSS, Web 2.0) sekä kokemusta Unix/Linux -ympäristöistä ja tietoverkoista.
Tuon tuostakin törmää lehdistössä ja webissä väärinkäsityksiin Ajax-käsitteen merkityksestä. Selvennetäänpä hiukan, voitte tästä vapaasti lainata maksullisiin asiantuntijajulkaisuihinne lupaa kysymättä:
Ajaxin alkuperäisen määritelmän mukaan se on tapa välittää tietoa palvelimen ja selaimen välillä päivittämättä koko sivua — eikä sitten paljon muuta.
Yleisin väärinkäsitys lienee, että Ajax on kaikkien nättien WWW-sivujen efektien takana. Näin luullaan kenties siksi, että kaikenlaiset efektit ovat samaan aikaan tulleet suosituiksi. JavaScriptillä, DOM:lla ja luovalla CSS:n ja kuvien käytöllä saadaan aikaan upeita efektejä ja toiminnallisuutta, mutta niillä ei ole mitään tekemistä Ajaxin kanssa, jollei hommaan liity asynkronisia palvelinkutsuja ja XML:ää. Harvemmin liittyy.
Toinen harhaluulo on, että Web 2.0 ja Ajax ovat jokseenkin sama asia mutteivat ihan. Eivät ne ole. Web 2.0 on käsite, josta kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa. (Tim Berners-Leen haastattelu-podcast kannattaa muuten kuunnella kokonaisuudessaan.) Ajax on tekniikka, jonka yleistyminen nyt vain sattui samaan saumaan kuin webin toinen hypekausi.
Ajaxin nimi on siitä hassu, ettei XML ole alkuunkaan paras tapa käsitellä tietoa JavaScriptin näkökulmasta. Niinpä Adaptive Pathin Ajax-määritelmään on myöhemmin lisätty FAQ-osio, jossa todetaan, ettei ole pakko käyttää XML:ää. Parempi muoto on JSON, jossa tieto on valmiiksi helpommin hyödynnettävässä muodossa. Toinen helppo muoto on valmis HTML. Ajax on tietysti mukava sana, mutta XML:ää ei putkessa useinkaan liiku.
Kun nämä on sisäistänyt ja luulee olevansa viileä nyky-webin tuntija, voi vielä tehdä testin: How Web 2.0-aware Are You?.
Jere Majavan lista suomalaisista uuden polven www-sovelluksista on surullista luettavaa. Listatuista ehkä Amppareissa on jotain ideaa, Herkut on vain Scuttlen instanssi ja siten yhtä paljon web 2.0:aa kuin mikä tahansa WordPressin asennus. Muita mainittuja en viitsi edes kommentoida, ettei tule paha mieli. Onko tässä todellakin lista siitä, mitä Suomessa osataan?
Ei!
Lisäisin listalle yhden palvelun, jonka rinnalla kaikki Majavan listan palvelut jäävät puuhasteluksi.
Igglo on kohuttu kiinteistövälityspalvelu. Igglo on myös merkkipaalu suomalaisessa web-suunnittelussa. Se toteuttaa monia web 2.0:n periaatteita. Siinä on loistava käyttöliittymä, hyvä standardituki, kelpo saavuttavuus ja innovatiivinen konsepti. Se valjastaa kävijänsä tekemään työtä palvelun eduksi, molempien hyötyessä. Tekijöillä on ollut aimo annos rohkeutta.
Igglo on Suomen web 2.0:n ikoni.
(Kuuluvatko ylisanatkin web 2.0:aan?)
