Kieli URL:ssä

Lue myös kaksiosaisen artikkelisarjan toinen osa: .

Kun kielitieto halutaan näyttää URL:ssä, miten ja missä kohtaa se ilmaistaan?

Monenlaisia kielikoodeja

Kielen voi useimmiten ilmaista riittävällä tarkkuudella kahdella merkillä. fi kertoo, että kieli on suomea. sv kertoo ruotsin olevan kielen. Toisin kuin suomea, ruotsia puhutaan hiukan eri tavalla useammassa maassa. On kuitenkin äärimmäisen harvinaista, että samasta dokumentista on olemassa versio sekä suomenruotsiksi että riikinruotsiksi.

Kaksi- tai jopa sitäkin useampiosaista koodia käytetään näissä harvinaisissa tapauksissa: Esimerkiksi sv-FI ilmaisee suomenruotsin. Käytäntö on kirjoittaa maakoodi isolla, primäärikieli pienellä, mutta näillä ei ole teknistä merkitystä. URL:ssä kaikkein käytettävintä on näyttää vain pieniä kirjaimia.

Ensisijaisesti kannattaa yksinkertaisuuden nimissä siis käyttää kaksimerkkistä kielikoodia ja käyttää moniosaisiakin vain silloin kuin niitä todella tarvitaan. Continue reading “Kieli URL:ssä”

Viestintäviraston myöntämät .fi-domainit päivittäisenä syötteenä

Vierityspalkin aktiivi, nimimerkki PerttuT, kyseli jokin aika sitten tarpeellisen syötteen perään. Viestintävirasto listaa reaaliajassa myöntämiään .fi-domaineja. Sen sijaan, että vierailisi hankalalla saitilla ja syöttäisi tuskalliseen päivämäärävalikkoon halutun päivän vieläpä kahteen kertaan, voi nyt yksinkertaisesti tilata syötteen, joka listaa päivittäin myönnetyt domainit.

Tämä toteutus oli aikaisempia huomattavasti työläämpi, kun piti ensin hakkeroitua tyypillisen surkean ASP.NET-toteutuksen kiemuroiden ohi.

Seuraavaksi pitääkin kasata näistä syötteistäni oma sivunsa.

Paina

Viestintävirasto markkinoi kuluttajille fi-verkkotunnusten rekisteröintiä uudella omafi.fi-sivustollaan. Ilmeisesti viraston tavoitteena on tehdä rahaa tunnuksilla, koska ovat päättäneet maksaa kokosivun ilmoituksesta Kuukausiliitteessä. Mainos tuskin on ainoa laatuaan, mutta maksoi Helsingin Sanomien mediatietojen mukaan 12 500 euroa. Iso raha, mutta hinta ei näy itse mainoksessa — eikä varsinkaan sivustossa.

Omafi.fi aloittaa perinteisellä kynnysmattosivulla, jossa toivotellaan tervetulleeksi ja kysellään kieltä. Luulin näiden jo kuolleen. Sentään ei ole saatu aivotonta Flash-animaatiota mukaan ängettyä. Paha vain, että sekä kysely että toivotus on piilotettu kuvan sisään, ilman alt-tekstiä. Koko sivustolta ei löydy ainuttakaan vaihtoehtotekstiä. Otsikot ovat kuvia eikä yhdelläkään sivulla ole merkityksellistä sisältöä title-elementissä.

Paina. Ruutukaappaus viestintäviraston omafi.fi-sivustolta, jossa on luetteloitu verkkotunnuksen haun neljä vaihetta. Vaiheet ovat linkkejä, mutta niiden ulkoasu ei voi erottaa leipätekstistä.Varsinaisella etusivulla listataan neljä vaihetta, jotka tarvitaan osoitteen varaamiseen. Vaiheet ovat linkkejä, mutta asiaa ei voi päätellä katsomalla niitä. Niinpä ne on keksitty otsikoida selventävästi: Näin haet verkkotunnusta (paina). Tässä vaiheessa luulisi jo käyneen mielessä, että jotain on pielessä, kun pitää oikein kehottaa painamaan. En voinut olla painamatta.

Sivulla kaksi mahdolliseksi merkiksi tunnukseen luetellaan väliviiva, ja se esitetäänkin ajatusviivana. Väliviivaa käytetään tilanteissa, joissa muodostetaan rajakohtailmaisuja, joilla jokin asia kuvataan ääripäiden avulla, esim. 10–12, Tampere–Rovaniemi-juna.. Tätä merkkiä ei ole tarjolla verkkotunnukseen. Oikeasti on tarkoitettu lyhyempää yhdysmerkkiä.

Sivulla kolme paljastuu, ettei tunnuksen hakeminen olekaan niin kätevää kuin yritetään mainostaa: Fi-verkkotunnukset haetaan internetissä toimivan palvelun kautta. Rekisteröidyttyäsi palveluun saat muutaman päivän sisällä postitse salasanat, joiden avulla voit hakea omaa verkkotunnusta. Ihan Intter netissä toimitaan, mutta postitse lähetellään salasanoja. Näinkö varmistetaan, etteivät epäilyttävät ulkomaalaiset vain onnistu isänmaallista tunnusta saamaan? Ainakaan etusivun mukaan ulkomaalaisten tarjoamat palvelut eivät ole yhtä luotettavia: Fi-verkkotunnus on turvallinen vaihtoehto, kun haluat varmistaa kotisivujesi osoitteen luotettavuuden ja toimivuuden.

Sivulla neljä puhutaan palveluntar-joajasta ja kehotetaan siirtymään osoitteeseen https://domain.ficora.fi/. Https-protokollaa korostetaan, koska Viestintävirasto ei osaa konfiguroida palvelintaan uudelleenohjaamaan suojattuun yhteyteen. Samassa sivustossa on myös muita ongelmia, mutta jätetään ne toiseen kertaan.

Meneekö joku tähän keksittyjen tosielämätarinoiden (mitään jaanajakämppä.fi:tä ei ole edes varattu) halpaan ja sitoutuu kolmeksi vuodeksi kerrallaan suhteellisen kalliiseen fi-tunnukseen? Tunnuksen, jonka saamiseksi pitää temppuilla fyysisen postin kanssa päiväkausia, kun perinteisen kansainvälisen verkkotunnuksen rekisteröi kuka tahansa muutamassa minuutissa?