Ikävä ongelma, mutta kunnollinen ratkaisu ei taidan olla ihan niin helppo kuin DHH esittää.
The problem is that browsers don’t like caching SSL content. So when you have an image or a style sheet on SSL, it’ll generally only be kept in memory and may even be scrubbed from there if the user is low on RAM (though you can kinda get around that).
Forget the “default browser”, Choosy lets you open links in the browser you want. Just set up a few simple options and Choosy will do the right thing, whether that's opening a browser or letting you pick from some or all of the browsers on your system.
Roadmapissa luvataan lisäksi automaattiset ohjaukset halutulle selaimelle osoitteen perusteella (myös regular expression). Erittäin hyödyllinen, varsinkin Fluid-käyttäjille.
Herää kysymys ovatko erilliset URL- ja hakukentät selaimessa todella tarpeen:
During May 2008, 88% of searches for the top 2,000 search terms in the UK were branded in nature, up from 81% in 2007 and 66% in 2005.
Lyhyesti, yleisohjeena: selaimen käyttöliittymän tehtävien ottaminen ei kuulu sivustolle. Myös uusien selainikkunoiden avaaminen on tällainen tehtävä.
Sivujen tekijät sirottelevat tuotoksiinsa usein toimintoja, jotka ovat selainten vakiotoiminnallisuutta. Ainakin nämä linkki- tai painiketekstit ovat liiankin tuttuja kaikille:
“Tulosta”-toiminto voi olla hyödyllinen silloin, kun käyttäjän ensisijainen tarve sivulla on tulostaa se, esimerkiksi pääsylipun ostettuaan. Silloinkin vain siksi, että sivulla todennäköisesti kehotetaan tulostamaan, jolloin luontevasti tulostus-sana palvelee pikatienä toimintoon.
“Takaisin” on suorastaan järjetön toiminto. Pitää voida olettaa, että käyttäjä osaa ainakin klikata linkkejä ja painaa selaimen takaisin-painiketta. Muuten ei web-suunnittelusta tule mitään.
“Sivun alkuun” on sekin kyseenalainen. Toisaalta, selaimissa ei ole vastaavaa selvää toiminnallisuutta tarjolla, eivätkä useimmat osaa käyttää näppäimistöään hyödyksi. Vielä kun tietää miten kömpelösti monet käsittelevät vierityspalkkia, niin linkin olemassaolon ymmärtää. Parempi ratkaisu on kuitenkin tarjota hyviä jatkolinkkejä sivun lopussa, niin ettei paluu sivun alkuun ole edes tarpeen.
Aivan vastaava tapaus on vastikään Vierityspalkissa keskustelua herättänyt linkkien avaaminen uuteen ikkunaan. Selvästi jopa jotkut ammattilaiset eivät osaa käyttää selaintaan täysipainoisesti ja tahtovat siksi jättää ikkunoiden avautumisen kontrolloinnin sivustoille.
Vaikka yli kymmenen ikkunan tai välilehden tehosurffailu on nykyisin erittäin yleistä, huomattavasti harvempi on perehtynyt selaimensa tehokkaaseen käyttöön. Esimerkiksi niinkin välttämätön ominaisuus kuin linkin avaaminen taustalle latautumaan on täysin tuntematon ominaisuus useimmille.
Ensisijaisesti tämä kielii minusta selainvalmistajien kyvyttömyydestä kehittää käyttöliittymiä, jotka opastavat käyttäjää tehokkaampaan selailuun. Ominaisuuksista on vähän iloa, jos vain pieni osa käyttäjistä osaa hyödyntää niitä.
Toisekseen, jos takaisin-painike ei toimi yhtä nopeasti kuin selaimen sulkeminen, vika on silloinkin selaimessa. Ongelman kiertäminen ikkunoita availemalla ei ole kovin kaukonäköinen ratkaisu. Samaa sisältöä kun selaillaan vuosikymmentenkin päästä.
Uusia ikkunoita avaavat sivustot eivät ratkaise vaan pahentavat ongelmaa. Logiikka on liian hatara, että käyttäjä voisi tunnistaa siinä kaavan. Ei todellakaan aina ole selvää mikä on ulkopuolinen linkki ja mikä ei. Ja koska kaikki eivät käytäntöä noudata, käyttäjä on jatkuvassa epävarmuuden tilassa.
Linkkien avaaminen uuteen ikkunaan on osoitus ajattelusta sivuston omistajan näkökulmasta, ei käyttäjän. Sivuston omistaja näkee sivustonsa kokonaisuutena ja osaa paremmin arvioida mikä on ulkopuolinen linkki. Kävijä sen sijaan ei useimmiten ajattele samoin. Hän saapuu esimerkiksi hakukoneen kautta sivulle, eikä häntä kiinnosta mikä sivusto tiedon tarjoaa.
Käyttäjä ei useinkaan tiedä milloin linkki osoittaa ulkopuolelle ja milloin ei, se selviää hänelle vasta klikkauksen jälkeen, jos silloinkaan. Harva tarkkailee tilapalkin kertomaa linkin osoitetta tuodessaan kursorin linkin päälle — palkki ei edes jokaisessa selaimessa ole oletusarvoisesti näkyvillä. Ja vaikka käyttäjä osoitteen näkisikin, eivät monetkaan ymmärrä käsitteitä kuten URL, domain, sivusto tai alidomain tehdäkseen eroja niiden välillä.
Symbolit eivät ole riittävän yleismaailmallisia kuvaamaan uuteen ikkunaan avautuvaa linkkiä. Tekstinä asian ilmaiseminen (esimerkiksi linkin vieressä “(avautuu uuteen ikkunaan)”) hankaloittaa tekstin luettavuutta ja riippuen selaimen asetuksista voi olla myös täysin virheellinen väittämä.
Vakiokäyttäjät ovat hiukan toinen juttu. He tuntevat sivuston hyvin. Esimerkiksi foorumeita käyttävät voivat haluta uusia ikkunoita. Hekin tekevät sen yhtä lailla tietämättä paremmasta, mutta tällaisissa tapauksessa kävijöiden miellyttäminen voi mennä yleisen käytettävyyden edelle.
Vaikka sivustojen tekijät ja ylläpitäjät ovat ensisijaisesti velvollisia tuottamaan sellaisia käyttöliittymiä joita kävijät odottavat, on heillä myös velvollisuus ottaa oma vastuunsa käyttäjien kouluttamisesta.
Esimerkiksi, kun syötteet alkoivat yleistyä, sivustot opastivat käyttäjiään “Mikä ihmeen RSS?” -jutuillaan. Vaikka selaimet sittemmin ottivat syötteet mukaan käyttöliittymäänsä, toiminnallisuuden kouluttaminen jäi käytännössä (valitettavasti) sivustoille.
Kävijöiden kouluttaminen selaimen toimintojen täysipainoiseen hyödyntämiseen on lopulta sivuston etu. Mitä enemmän kaikki siirtyy webiin, selaimen käyttötaidot voivat olla suorastaan kansallinen kilpailuetu. Esimerkiksi Yleisradio tai vaikka opetusministeriö voisi kunnostautua tässä ja rakentaa kansalaisten web-selailukoulun.
Kaikki tekstikoot eivät sovellu kaikille ja kaikkiin tilanteisiin. Kaikki selaimet osaavat suurentaa tekstiä, edes jollain tasolla. Tekstin reipas suurentaminen kuitenkin rikkoo taittoja eikä auta tekstiin, joka on vangittu esimerkiksi Flashin tai kuvan sisälle.
Em-taitto tai elastinen taitto tarkoittaa tapaa taittaa sivu niin, että sen mitat on sidottu käyttäjän fonttikokoon. Näin tekstin lisäksi lähes kaikki muutkin mittasuhteet säilyvät. Taustakuviin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Näkyvin em-taittoa käyttävä sivusto lienee Ikea USA, mutta tyyli ei koskaan ole yleistynyt kovin laajalti.
Elastisia taittoja on kritisoitu vaikeasti ylläpidettäviksi ja sitä ne helposti ovatkin.
Operassa on vuosikausia ollut sivujen zoomausmahdollisuus, jolla koko taittoa voi helposti skaalata. IE:n versio 7 toi saman ominaisuuden. IE:n versio on siinä mielessä huonosti toteutettu, että zoomaus tehdään keskeltä näkymää jolloin vasemmasta laidasta katoaa usein tärkeää tietoa. Käyttäjän on sitten manuaalisesti korjattava vierittelemällä sivua tuskallisesti sivusuunnassa. IE 8:n beta ei enää kärsi tästä ongelmasta.
Firefoxin tuleva versio 3 tuo zoomauksen uuden grafiikkamoottorin myötä. Hiljattain myös Webkitin kehittäjät ilmoittivat zoom-ominaisuuden olevan kehitteillä, joten tulevaisuuden Safarikin osaa tempun.
Elastisen taiton voi siis julistaa kuolleeksi, jos se nyt edes koskaan varsinaisesti eli.