Aloitin tämän blogin näemmä jo yli 14 vuotta sitten. Joskus alkupuolella kirjoittelin enemmän, mutta oikeastaan lähes koko olemassaolon ajan – näin historiallisesti katsoen – paljon vähemmän.
Maailmasta katoaa jatkuvasti valtavasti hylättyjä blogeja ja niiden domainit kaapataan spämmäyskäyttöön. Minusta se on hyvin surullista.
Aika moni tuntuu ajattelevan, että pitää sulkea koko blogi, kun postauksia on vain pari vuodessa tai ei enää ollenkaan.
Minä kysyn, että miksi pitäisi?
Vaikka ei kirjoittaisi vuoteen tai useampaan, ei blogi vie tilaa mistään. Blogi voi olla olemassa ja sitä voi hyödyntää aivan silloin kuin tarvitsee. Blogi on mainio lisä someprofiilien rinnalla, niissä kun järkevät sisällöt vain hukkuvat tyhjänpäiväisyyksiin. Eivätkä edes oikein löydy hakukoneilla.
Blogiin on kiva palata myöhemmin, katsomaan mitä ajatteli mistäkin kauan sitten.
Vanhat kirjoitukset voivat olla isoksi hyödyksi, vaikkei niitä edes olisi paljon. Meillä kun on hyvin rajallinen muisti. Ilman asioiden kirjoittamista ylös emme muistaisi melkein mitään – vaikka itsestämme enemmän usein kuvittelemmekin. Olen monta kertaa kaivanut vanhoja kirjoituksiani vuosikymmenen takaa moneen tarpeeseen – ihan relevantteja edelleen monet niistä. (En toki ole lifestylebloggaaja, mutta ehkä sellaisenkin blogin vanhoista postauksista olisi jotain iloa myös vuosien päästä. Siis muutakin kuin camp-arvoa.)
Sitten on toinenkin näkökulma: sisällön omistajuus. Facebookiin on helppo kirjoittaa, mutta siellä ne ovat ja pysyvät, ovat käytännössä amerikkalaisen firman omaisuutta. Vaikka vain pieni osa olisi aidosti omassa hallussa, sekin on parempi kuin ei yhtään.
En sinänsä kaipaa Facebookin historiallista vastinetta: nettipäiväkirjoja. Mutta kunnollisia, aktiivisia asiantuntijablogeja on tosi vähän. Toisaalta, sekään ei haittaa, ettei enää ole vain paria luottolähdettä, joita seuraamalla pysyy kärryillä. Sen sijaan on lähes rajaton määrä satunnaisin välein julkaisevia blogeja.
Luulen, että ennen ajattelimme, että blogiin pitää postailla ainakin pari kertaa viikossa, että yleisö pysyy kiinnostuneena. Mutta toisin kuin ennen, nykyään ihmiset eivät mene saiteille sisällön perässä suoraan (pois lukien muutamat isot uutissivustot) vaan antavat somen johdattaa tarvittaessa paikalle. Tässä maailmassa tiukka julkaisutahti on toissijainen asia. Se on toki edelleen tärkeä asia, jos meinaa kasvattaa liikennettä ja sitä kautta tehdä sivustolla rahaa. Mutta muita syitä kirjoittaa blogia harvoin julkaiseminen ei sulje millään lailla pois.
Miksi tuntuu, että blogeissa ei suhteessa enää julkaista niin paljon kuin indie-bloggaamisen kulta-aikana viime vuosikymmenellä? Osin se varmaan on vanhan setäbloggaajan harhakuva, mutta tietysti koska some on niin helppo ja blogiin julkaisun kynnys on niin paljon suurempi. Mutta on ihan turhaa arastella bloggaamista (ja sanon tämän eniten itselleni). Ei blogikirjoituksen sisällöllä edes ole niin väliä nykyään. Ihmisten keskittymiskyky riittää keskimäärin juuri ja juuri yhteen tweettiin. Tätäkään väitettä tuskin moni lukija tästä kirjoituksesta huomaa vaan korkeintaan pikalukee pari ensimmäistä kappaletta. Eli nykyisin voi hyvin julkaista vähän keskeneräisempääkin tekelettä häpeilemättä, koska niitä nipottavia yksityisviestejä kiusallisesti kirjoitusvirheestä siinä ja siinä kappaleessa tulee paljon vähemmän kuin vuosikymmen sitten.
Tämä blogi, jos sitä nyt sellaiseksi kehtaa kutsua – ja miksei kehtaisi – tulee pysymään tässä. Kun on asiaa, julkaisen. Kun ei, en julkaise. Ei minua nolota.