Janne Toivoniemi:
Taannoin avauduin Kalevan poisjäävän päätoimittajan Risto Uimosen jäähyväiskirjoituksesta. Siinä ylistettiin toimittajien ammattitaitoa ja kansansivistävää roolia yhteiskunnassamme. Annetaan päätoimittajan alaisten näyttää osaamisensa taso:
”Limingan kunnan nettisivut ovat selaimella, ei kunnan omalla palvelimella. Kyseisessä tapauksessa selaimeen oli ilmoitettu keskustelijaksi toisen henkilö nimi.”
YTV:n keräysautot piipahtivat tänään Hakaniementorillekin (kiitos vinkistä Kulutusjuhlalle). Pääsin eroon vanhasta skannerista ja taas yhdestä rikkoutuneesta (mutta tämän talouden vihonviimeisestä) mustesuihkutulostimesta.
Vanhoja CRT-näyttöjä on ihmisillä nurkissaan selvästi valtavat määrät. Ei voi olla ajattelematta, että jotain mätää tässä maailmassa on, kun muutaman vuoden vanha teknologia on jo arvotonta romua.
Yleisön määrästä päätellen saisivat tulla kerran kuukaudessa nykyisen vuosittaisen visiitin sijaan.
Tuon tuostakin kuulen sanottavan: “En ymmärrä mitään tekniikasta”.
Julistamalla itsensä epätekniseksi välttää homman kuin homman, joka usein vaatisi vain pari kysymystä, vähän ajatustoimintaa tai googletusta. Lause on harmittavan usein vain tekosyy välttää työ, joka tuntuu pelottavalta. Ja tästä seuraa vain se, ettei seuraavallakaan kerralla ole yhtään itsevarmempi.
Omien rajojen myöntäminen on sinänsä hyvä asia, mutta niihin tyytyminen ei.
Nykymaailmassa tekniikasta yksinkertaisesti on ymmärrettävä jotain. Ei se ole niin vaikeaa. Vähän rohkeutta.