Richard Rutter:
Since its inception in 1996, CSS has provided a way of displaying these other weights through use a numerical scale with the font-weight property. This is still almost entirely broken in every current browser except Firefox 3 on Mac.
Richard Rutter:
Since its inception in 1996, CSS has provided a way of displaying these other weights through use a numerical scale with the font-weight property. This is still almost entirely broken in every current browser except Firefox 3 on Mac.
pni:
Olen tässä viime aikoina törmännyt yllättävän moneen tilanteeseen, joille olen antanut nimeksi Mummo ja kaukosäädin. Kyseessä on tilanne jossa yksi osapuoli yrittää auttaa toista näyttämällä jotain yleisesti käytössä olevaa nykyaikaisempaa ratkaisua (kaukosäädin) joka tekee kätevämmin ja nopeammin (ja myös hiukan eri tavalla) saman kuin vanha, mutta toinen osapuoli (mummo) kieltäytyy ottamasta vastaan edes ehdotusta, koska on niin jämähtänyt vanhaan tapaan tehdä.
Samaa ilmiötä hämmästelen jatkuvasti, mutta se löytyy luontaisesti meistä kaikista. Joskus uuden opettelu vain tuntuu ylivoimaiselta ja vanhassa pidättäytyminen niin turvalliselta, että suorastaa kieltäytyy näkemästä edessään olevaa helpompaa ratkaisua. Tällä alalla moiseen asenteeseen ei kyllä ole hirveästi varaa.
Olin tagittanut Deliciousiin englannin kielellä ja omaan blogiini suomeksi. Kun otin käyttöön automaattipostaukset, piti tehdä käännöstyö kaikille 530 tagilleni. Samalla piti muuttaa kirjoitusasu kaikki pienellä -tyylistä luonnolliseksi. Delicious pakottaa yhden sanan tageihin, mutta hyvät tagisysteemit eivät. Päädyin korvaamaan sanavälit alaviivalla ja sitten WordPressin päässä juuri ennen tallennusta korvaan ne välilyönneillä.
Harmi vain, että Deliciousin käyttöliittymä tagien uudelleennimeämiseen ainakin noin massiivisessa skaalassa on äärimmäisen turhauttava:

Prosessi menee näin:
Tuota muutaman tagin verran tuskailtuani avasin GreaseMonkeyn ja aloin kirjoittaa JavaScriptiä. Reilua varttia myöhemmin minulla oli kasassa tämännäköinen systeemi:

Nyt prosessi menee näin:
Nopeasti laskien koodaussessioni maksoi helposti itsensä takaisin. Mutta vaikka se ei olisikaan maksanut, niin säilytetty verenpaine oli sen arvoista joka tapauksessa. Koodi on tarjolla vapaasti ladattavaksi ja hyödynnettäväksi niille, joita sattuu kiinnostamaan mitä tuollainen vaati. Varoitan, ettei jälki ole lainkaan kaunista.
Tämän myötä GreaseMonkey myi minut itselleen lopullisesti. Aikaisemmin olinkin sillä oikeastaan vain korjannut tietokone.fi:n äärimmäisen ärsyttävän, normaalin selailun tehokkaasti estävän automaattifokuksen.
Päivän hyvä uutinen on, että IE8 ei ole rikkonutkaan tunnettua kiertokeinoa HTML5:n uusien elementtien tyylitettelyn mahdollistamiseksi.
Note that there is a known bug that prevented this from working in IE 8 beta 2, but this has since been resolved in the latest non-public technical preview.
Riippuvuus JavaScriptistä ei silti ole kovin hyvä tilanne HTML5:n yleistymisen kannalta. Jos IE8 ei natiivisti minkä tahansa nimisen elementin tyylittelyä tue, ennustan todella pitkää käyttöönottoaikaa HTML5:lle.
Twitterin hakkerointi sai Simon Willisonin miettimään kirjautumisen rajoittamista. Erinomainen keskustelu seurasi.