Posted on

Uusi Delicious

Del.icio.us on nyt Delicious. Heti ilmeistä uutta on professionaalimpi ulkoasu.

Mitä uuutta -sivu listaa (suhteessa uudistukseen kuluneeseen aikaan melko vähäiset) toiminnalliset uudistukset. Positiivisimpana uudistuksena pidin sitä, että sivut latautuvat nyt huomattavasti entistä nopeammin ja varsinkin haku on nopeutunut merkittävästi.

Mielenkiintoista muuten, miten ruutukaappauksissa näkyy käyttäjä nimeltä Joshua. Joshua Schachter perusti aikanaan del.icio.usin ja lähti ennen uuden version julkistusta Yahoolta.

Virallisilla sivuilla unohdettiin mainita yksi uudistus, joka oli varsin mukava havaita: Bookmarkiin liittyvät muistiinpanot oli ennen rajattu 255 merkkiin (joista vielä ääkköset laskettiin kahdeksi), joten lainatessa tila loppui liian usein kesken. Nyt raja on 1 000 merkkiä. Valitettavasti vain en onnistunut saamaan Deliciousin Firefox-laajennusta ymmärtämään pidempien muistiinpanojen päälle. Vaikka asensin uusimman version, jonka ohjesivuilla vielä näkyy 1 000 merkin rajoitus, olen edelleen rajoitettu 255 merkkiin.

Ehkä asia korjautuu ajan myötä. Pitää tyytyä bookmarkletiin siihen asti.

Posted on

Turhaan toistetut toiminnot

Lyhyesti, yleisohjeena: selaimen käyttöliittymän tehtävien ottaminen ei kuulu sivustolle. Myös uusien selainikkunoiden avaaminen on tällainen tehtävä.

Sivujen tekijät sirottelevat tuotoksiinsa usein toimintoja, jotka ovat selainten vakiotoiminnallisuutta. Ainakin nämä linkki- tai painiketekstit ovat liiankin tuttuja kaikille:

  • tulosta
  • takaisin
  • sivun alkuun

“Tulosta”-toiminto voi olla hyödyllinen silloin, kun käyttäjän ensisijainen tarve sivulla on tulostaa se, esimerkiksi pääsylipun ostettuaan. Silloinkin vain siksi, että sivulla todennäköisesti kehotetaan tulostamaan, jolloin luontevasti tulostus-sana palvelee pikatienä toimintoon.

“Takaisin” on suorastaan järjetön toiminto. Pitää voida olettaa, että käyttäjä osaa ainakin klikata linkkejä ja painaa selaimen takaisin-painiketta. Muuten ei web-suunnittelusta tule mitään.

“Sivun alkuun” on sekin kyseenalainen. Toisaalta, selaimissa ei ole vastaavaa selvää toiminnallisuutta tarjolla, eivätkä useimmat osaa käyttää näppäimistöään hyödyksi. Vielä kun tietää miten kömpelösti monet käsittelevät vierityspalkkia, niin linkin olemassaolon ymmärtää. Parempi ratkaisu on kuitenkin tarjota hyviä jatkolinkkejä sivun lopussa, niin ettei paluu sivun alkuun ole edes tarpeen.

Samaan vai uuteen ikkunaan?

Aivan vastaava tapaus on vastikään Vierityspalkissa keskustelua herättänyt linkkien avaaminen uuteen ikkunaan. Selvästi jopa jotkut ammattilaiset eivät osaa käyttää selaintaan täysipainoisesti ja tahtovat siksi jättää ikkunoiden avautumisen kontrolloinnin sivustoille.

Vaikka yli kymmenen ikkunan tai välilehden tehosurffailu on nykyisin erittäin yleistä, huomattavasti harvempi on perehtynyt selaimensa tehokkaaseen käyttöön. Esimerkiksi niinkin välttämätön ominaisuus kuin linkin avaaminen taustalle latautumaan on täysin tuntematon ominaisuus useimmille.

Ensisijaisesti tämä kielii minusta selainvalmistajien kyvyttömyydestä kehittää käyttöliittymiä, jotka opastavat käyttäjää tehokkaampaan selailuun. Ominaisuuksista on vähän iloa, jos vain pieni osa käyttäjistä osaa hyödyntää niitä.

Toisekseen, jos takaisin-painike ei toimi yhtä nopeasti kuin selaimen sulkeminen, vika on silloinkin selaimessa. Ongelman kiertäminen ikkunoita availemalla ei ole kovin kaukonäköinen ratkaisu. Samaa sisältöä kun selaillaan vuosikymmentenkin päästä.

Kenen näkökulma?

Uusia ikkunoita avaavat sivustot eivät ratkaise vaan pahentavat ongelmaa. Logiikka on liian hatara, että käyttäjä voisi tunnistaa siinä kaavan. Ei todellakaan aina ole selvää mikä on ulkopuolinen linkki ja mikä ei. Ja koska kaikki eivät käytäntöä noudata, käyttäjä on jatkuvassa epävarmuuden tilassa.

Linkkien avaaminen uuteen ikkunaan on osoitus ajattelusta sivuston omistajan näkökulmasta, ei käyttäjän. Sivuston omistaja näkee sivustonsa kokonaisuutena ja osaa paremmin arvioida mikä on ulkopuolinen linkki. Kävijä sen sijaan ei useimmiten ajattele samoin. Hän saapuu esimerkiksi hakukoneen kautta sivulle, eikä häntä kiinnosta mikä sivusto tiedon tarjoaa.

Käyttäjä ei useinkaan tiedä milloin linkki osoittaa ulkopuolelle ja milloin ei, se selviää hänelle vasta klikkauksen jälkeen, jos silloinkaan. Harva tarkkailee tilapalkin kertomaa linkin osoitetta tuodessaan kursorin linkin päälle — palkki ei edes jokaisessa selaimessa ole oletusarvoisesti näkyvillä. Ja vaikka käyttäjä osoitteen näkisikin, eivät monetkaan ymmärrä käsitteitä kuten URL, domain, sivusto tai alidomain tehdäkseen eroja niiden välillä.

Symbolit eivät ole riittävän yleismaailmallisia kuvaamaan uuteen ikkunaan avautuvaa linkkiä. Tekstinä asian ilmaiseminen (esimerkiksi linkin vieressä “(avautuu uuteen ikkunaan)”) hankaloittaa tekstin luettavuutta ja riippuen selaimen asetuksista voi olla myös täysin virheellinen väittämä.

Vakiokäyttäjät ovat hiukan toinen juttu. He tuntevat sivuston hyvin. Esimerkiksi foorumeita käyttävät voivat haluta uusia ikkunoita. Hekin tekevät sen yhtä lailla tietämättä paremmasta, mutta tällaisissa tapauksessa kävijöiden miellyttäminen voi mennä yleisen käytettävyyden edelle.

Kenen vastuu?

Vaikka sivustojen tekijät ja ylläpitäjät ovat ensisijaisesti velvollisia tuottamaan sellaisia käyttöliittymiä joita kävijät odottavat, on heillä myös velvollisuus ottaa oma vastuunsa käyttäjien kouluttamisesta.

Esimerkiksi, kun syötteet alkoivat yleistyä, sivustot opastivat käyttäjiään “Mikä ihmeen RSS?” -jutuillaan. Vaikka selaimet sittemmin ottivat syötteet mukaan käyttöliittymäänsä, toiminnallisuuden kouluttaminen jäi käytännössä (valitettavasti) sivustoille.

Kävijöiden kouluttaminen selaimen toimintojen täysipainoiseen hyödyntämiseen on lopulta sivuston etu. Mitä enemmän kaikki siirtyy webiin, selaimen käyttötaidot voivat olla suorastaan kansallinen kilpailuetu. Esimerkiksi Yleisradio tai vaikka opetusministeriö voisi kunnostautua tässä ja rakentaa kansalaisten web-selailukoulun.