1. Iltalehti

Iltalehti aloittaa aika vahvasti. Ei mitään popupeja silmille. Mainos täyttää koko ruudun. Sanamuodon valinta on kieltämättä vaikeaa, mutta linkki “www-sivuille” ei ole yksiselitteinen. Enkös minä juuri www-osoitteen näpytellyt?

Vanhaa kaipaaville on päätetty uhrata linkki näinkin näkyvälle paikalle.

2. Ilta-Sanomat

Ilta-Sanomat ei ole kopioinut kilpakumppaniaan orjallisesti. Se esittää kaksi kertaa kysymyksen samasta asiasta, ensin lehden itse kirjoittamana ja sitten selaimen vakiomuotoisena. Tämän jälkeen latautuvassa näkymässä lähes koko ruudun peittää mainos. Ruudulle mahtuu vielä logo ja sää.

3. HS.fi

Hesari tekee samaa kuin saman firman keltainen lehti edellä, mutta tekee ensimmäisen kysymyksen JavaScriptin confirm-dialogin sijaan omalla layerillaan. Ei-painike on pienempi ja riski osua mainokseen on suuri. Ison osan ruutua peittää käyttöjärjestelmän standardikehoitus ladata sisältö sivustoon liittyvässä sovelluksessa. Kolmas kuvakaappaus on eri latauskerralta, mutta kahden ensimmäisen korkea mainos takaisi, ettei sivulla näkyisi palastakaan sisältöä.

4. Suomi24

Suomi24 on ensimmäinen sivustoista, joka kyselee haluanko mobiilisivustolle. Kyseessä on joku outo trendi Suomi-webissä, jota en ole maailman sivustoilla nähnyt. Haluan tai en, en ymmärrä miksi sitä pitää kysyä näin. Mitä jos nyt vain lataisitte sen mobiiliversion ja tarjoaisitte linkkiä täysversioon, jos mobiilisivusto on toiminnoiltaan puutteellinen? Ja siellähän se linkki onkin jo, joten koko maailman pysäyttävä kysymys on ihan turha. Itse mobiilinäkymä näyttää jääneen pahasti ajastaan jälkeen, mutta jättää sentään tilaa sisällöllekin.

5. Taloussanomat

Taloussanomatkin ensin huvittavan epävarmasti arvelee minun käyttävän mobiililaitetta. Mainos ei täytä ensimmäistä näkymää, mutta tilaa tuhlataan tarpeettomaan tervetulotoivotukseen. Täysversiolinkkiä on turha etsiä alasivuilta.

6. Nettiauto

Nettiauton mobiilietusivu on esimerkillinen. Ei mitään turhaa vaan itse asiaan mennään suoraan. Sovellusta mainostava palikkakin löytyy, mutta se on näppärästi piilotettu skrollaamalla sivua automaattisesti ohi elementin.

7. Fonecta

Fonectalla on tuttu turha kysymys ja sen jälkeen selkeä palveluvalikko. Muista poiketen se ei mainosta sovellusta vaan selainsovellustaan. Selkeää paluuta pääsivustolle ei ole, vaikka alalaidan logosta sinne kyllä pääsee.

8. Foreca

Foreca ei ole vielä mobiiliajassa.

9. Telkku.com

Eikä Telkku.com.

10. Plaza

Eikä Plaza.

11. Oikotie

Oikotiellä on ehkä vähän vanhahtava palvelu, mutta se toimii ohjausten suhteen ideaalisti. Ruutua ei myöskään täytetä epäoleellisella.

12. Nelonen

Nelonen on joukon ainoa, jolla on niin sanottu responsiivinen sivusto. Navigaatio kuitenkin vaikuttaa vaikeasti osuttavalta ja erikokoisista tiilistä koostuva sisältö skrollaa hiukan holtittoman oloisesti. Sivu tuntuu raskaalta. En huomannut, että käytössä olisi mitään älykkyyttä ladattavien resurssien suhteen pienemmällä ruudulla. Lähes kolme megaa tavaraa mobiililaitteelle on yksinkertaisesti liikaa. Se saattaa maksaa monta euroa ulkomaan datahinnoilla ja kestää tolkuttoman kauan ladata heikon yhteyden päästä.

13. Etuovi

Etuovella on kokonaan oma sivunsa, jossa kysellään minne oikeasti kävijä haluaa mennä. Vanhanaikaista, mutta kevyempi ratkaisu kuin JavaScript-dialogit. Varsinainen mobiilietusivu on vanhanaikainen sekin, mutta toimiva ilman turhia kikkailuja.

Yhteenveto

Responsiivisuus on vielä kaukana Suomen isoimmista sivustoista. Useimmat ratkaisut ovat kuin vuosikymmenen takaa. Isoja, usein mainosrahoitteisia palveluita kehitetään sen verran raskailla menetelmillä, että koko filosofian uusiksi paneva responsiivinen malli voi olla vaikea ottaa käyttöön panematta koko teknologiapinoa remonttiin. Silti, hyvin tehty erillinen mobiilisivusto on usein parempi vaihtoehto kuin puolihuolimattomasti kyhätty responsiivinen järkäle.

Monet sivustot eivät ole ehtineet kunnolla mukaan edes edelliseen trendiin, erilliseen mobiilisivustoon. Ei, vaikka monilla sivustoilla mobiililaitteet ryhmänä on “neljäs selain”, samaa kokoluokkaa kuin IE, Firefox ja Chrome.

Erityisesti viimeisen muutaman kuukauden aikana roskapostin määrä on todella räjähtänyt käsiin:

Lokakuussa näkyy pientä hidastumista verrattuna edellisiin kuukausiin. Tämä johtuunee siitä, että asensin Akismetin tueksi Bad Behavior -laajennuksen, joka pysäyttää osan spämmistä ennen kuin se ehtii Akismetin arvioitavaksi. Tein näin, koska siitä huolimatta, että Akismetin tarkkuus on erinomainen, joskus sekin päästää roskakommentin läpi. Kun roskakommenttien määrä on näin valtava, ei tarvita kovin paljon alle täydellistä osumatarkkuutta, että kommenttien siivoamisesta tulee jo työlästä.

Vierityspalkki on suhteellisen pitkään olemassa ollut sivusto ja siellä olevilla linkeillä on mukavasti arvoa, joten kiihtyneen roskakommentoinnin tavallaan ymmärtää. Silti, yli miljoona spämmiviestiä vuodessa tuntuu todella kohtuuttomalta tahdilta millä tahansa mittarilla. Surullista, että joku työkseen kiusaa muita.

Konseptisuunnittelija-tittelin ja koko konsepti-sanan problematiikasta on Janne Toivola kirjoittanut jo ajat sitten hyvin. Kirjoituksessa hän päätyy titteliin lead/chief designer.

Mikä on OK. Minä sanoisin vielä mieluummin, että web designer. Mutta eihän se voi olla, koska jokainen ja työväenopiston kurssin käynyt on web designer.

Aavistelen tietäväni, mistä koko konseptisuunnittelun käsitteen tarve johtuu. Kaikki designer- tai suunnittelija-päätteiset tittelit ovat kokeneet inflaation, koska kaikkien pitää saada olla suunnittelijoita. (Olen tästä valittanut aiemminkin.) Kaikkien pitää saada olla suunnittelijoita, koska työn arvoa mitataan nykyään lähinnä rahassa. Ja mitä komeampi titteli, sen helpommin organisaatio voi perustella itselleen työntekijän entistä kovemman palkan.

Järkevässä organisaatiossa “suunnittelua” ei keskitetä parille kovapalkkaiselle tekijälle, vaan se tehdään hajautetusti tiimityönä. Ei komiteassa vaan kaikkien laajaa osaamista hyödyntäen, iteratiivisesti. Toki jonkun on oltava päävastuussa lopputuotteesta kokonaisuutena, mutta ei se tarkoita, että (pää)suunnittelija voi vain maata nurmikolla ja antaa luovuuden virrata kun se on virratakseen. Suunnittelu on kovaa työtä – ilman aitoa tekemistä ja käytännön osaamista ei ole oikeaa suunnittelua. Tai kuten 37signals asian ilmaisee: There’s no room for The Idea Guy

Hei, ei se työ muutu sen hienommaksi vaikka miten hienolla tittelillä sitä koristelee. Siivooja on siivooja eikä toimitilahuoltaja (tai kohta toimitilahuoltosuunnittelukonsultti).

Aidosti työstään ylpeitä tekijöitä on hirveän vaikea löytää nykyisin. Kai ne on Intiassa sitten?

The Loopin Shawn King kuvaili tapahtumaa kiusalliseksi ja totesi:

Wow…Swedes are more uptight with public displays of emotions than Canadians are.

Yleisön reaktiosta riippumatta tällainen ilmiselvien feikkitunteiden esittäminen se minusta tässä on kiusallista. Ei kai nyt kukaan tosissaan voi hurmiossa hoilottaa yhtä uutta ylikansallisen yhtiön ties kuinka monetta sadannetta liikettä? Vaikka kuinka hienoja ja jopa tunteita herättäviä tuotteita tekisivät, niin niitä kuitenkin myy vain omistajilleen maksimaalisia voittoja kaikin mahdollisin keinoin tavoitteleva yritys, johon järkevä ihminen pyrkii suhtautumaan mahdollisimman analyyttisesti. Muunlainen toiminta on yksinkertaisesti noloa alistumista markkinoinnin voimille.

Toimivaksi havaittu keino kerätä klikkauksia on väittää jotain järjetöntä, vääristellä totuutta erityisesti otsikossa ja/tai ylipäätään ylidramatisoida miten mitätöntä asiaa tahansa. Se saa yleisön näppärästi raivoihinsa, jakamaan linkkiä ja sitä kautta mainosmarkat palkitsevat julkaisun. Kuvio on helpointa todeta Amppareista.

Journalisti saa kirjoittelustaan palkkaa – tosin useinkaan ei kummoista, mutta kumminkin. Journalisti trollaa. Journalisti on siten palkkatrollaaja.

Loppujen lopuksi se, että saadaan erityisen näyttävää jälkeä aikaan ei minusta ole kovinkaan tärkeää. Enemmän painavat käyttökokemukseen liittyvät asiat: full screen API, kursorin lukitseminen sovelluksen sisälle ja erityisesti se, että kokonaisuus toimii selaimen release-versiolla ja ilman asetusten räpeltämistä. Sulavuus on toki tärkeä osa käyttökokemusta, mutta sinne pääsee karsimalla näyttävyyttä.

Aina on HC-pelaajia, joille mikään ei ole riittävästi, mutta kummasti nuo konsolitkin tuntuvat myyvän kymmenen vuotta ja kauemminkin yhdellä ja samalla raudalla. Miksi siis web-pohjaiset pelit eivät voisi menestyä?

Itse pidän ehdottomasti tärkeimpänä tekijänä ylipäätään web-kehityksen mahdollisimman monipuolista yleisosaamista. Yksittäiset teknologiat on hyvin helppo oppia sen jälkeen.

Tähän kohtaan sopisi hyvin mainostaa avoimia työpaikkojamme, mutta valitettavasti ne tuli juuri täytettyä. Siitä huolimatta: Jos luulet, että artikkelin asiat ovat sinulla erinomaisesti hallussa ja kaipaat Suomen parhaiden WordPress-osaajien seuraan, niin ota yhteyttä.

Spesialistikoodarin tehokkain ase tuottavia alustoja vastaan on sana arkkitehtuuri. Esimerkiksi: “Tuottavan alustan arkkitehtuuri on täysin paska. Tietoturvassa on aukkoja ja koodi on rumaa.” Hän unohtaa sujuvasti, että kaikessa koodissa on aukkoja ja että rumuus on subjektiivista. Arkkitehtuuri ei sitä paitsi tässä yhteydessä oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin että koodarin kapeasta näkökulmasta asiat on tehty väärin.

Arkkitehtuuriargumentti toimii, koska se on niin epämääräinen. Ja kuka muka voi tietää asiat paremmin kuin asiantuntija?

Tuottavien alustojen sijaan spesialisti suosii alustoja, jossa riittää nysvättävää ja samoja asioita voi koodata yhä uudestaan yhä jännittävimmillä ja vaikeammilla tavoilla. On aivan sama, ratkooko hän oikeita ongelmia.

Spesialistikoodari osaa ja tietää paljon yhä vähemmästä. Hän pureutuu syvemmälle esimerkiksi skaalautumisen ja tietoturvan problematiikkaan, vaikka nämä ovat jo ajat sitten lakanneet olemasta useimmille asiakkaille relevantteja ongelmia.

Hän koodaa itseään, ei muita varten.

Yllä oleva video havainnollistaa, kuinka ostoprosessissa edestakaisin liikkuessa valinta ei pysy, vaan tilalle ilmeisen sattumanvaraisesti arvotaan joku muu lähtö.

Kyseessä ei ole edes mikään uusi löytö. Ongelma on raportoitu jo kohua herättäneessä User Pointin käytettävyysarviossa (sivun 40 lopussa).

Panee miettimään, että miksi ensimmäisellä sivulla mitään valintaa edes on, jos sitä ei lainkaan kunnioiteta.

Panee myös miettimään, kuinka moni on mennyt samaan ansaan. Ainakin minun kahteen kertaan maksetulla matkallani käytävän toisella puolella istui matkustaja, joka oli tehnyt saman virheen.

No, jotenkin ne uudistukseen hukatut rahat on saatava takaisin.