Vuonna 2013 kukaan ei enää käytä Windows Live Messengeriä

Windows Live Messengerin käyttäjämäärät ovat Suomessa pudonneet kolmanneksen vuodessa. Jos trendi jatkuu, viimeinen käyttäjä sammuttaa palvelinhuoneen sähköt joskus alkuvuodesta 2013. SoMe 2.0 tappaa SoMe 1.0:aa nopeasti mutta varmasti.

Windows Live Messengerin käyttäjämäärät ovat Suomessa pudonneet viikkotasolla yli 900 000 eri selaimesta reiluun 600 000 selaimeen.
Käppyrä on toteutettu SVG:llä ja data pohjaa TNS Metrixin viikkotason eri selaimien lukemiin, joihin ei voi enää pysyvästi linkittää heikon uuden toteutuksen takia.

Vielä muutama vuosi sitten tuntui mahdottomalta ajatukselta, että pärjäisi ilman Messegeriä tai että Jabber voisi mitenkään yleistyä. Niin on kuitenkin nyt tavallaan käynyt.

Facebook Chat lienee suurin syypää tuon käyrän laskuun. Riittävän monella lienee myös Gmail käytössä, että Google Talk -pikaviestimen käyttö syö Messengerin eväitä. Trendiä varmasti on voimistanut surkea Messengerin asiakasohjelma, joka häiritsee mainoksilla ja ties millä roskalla.

Sosiaalisen verkon arvo kasvaa sitä voimakkaammin mitä enemmän sillä on jäseniä. Valitettavasti myös käänteinen on totta. Messengerin täydellinen romahdus on erittäin todennäköinen.

Mielenkiintoista tässä trendissä on se, että tilalle ei ole tullut toista asennettavaa sovellusta (paitsi ehkä Skype jonkin verran), vaan ihmiset vaihtavat web-pohjaiseen ratkaisuun sen asennuskynnyksen olemattomuuden takia. Kun muistelee, miltä web-pohjaiset chatit näyttivät vielä muutama vuosi sitten (Messengeristä oli todella kömpelö popup- ja iframe-viritelmä), on niistä ajoista tultu todella pitkälle.

Itsekin hiljalleen suljen vähäisellä käytöllä olevan Messenger-tilini. Roikun Adiumin kautta Facebook Chatissa, Google Talkissa minut löytää osoitteella aki@h1.fi ja Skype-nimi on akibjork. Jos on asiaa, niin antaa kuulua!

Facebook voisi pelastaa journalismin?

Tulipa tässä mieleeni: Mitä jos Facebook lisäisi like-nappulaansa mikromaksamistoiminnon? Jotenkin näin:

Facebookin Suosittele-nappula Hesarin uutisen lopussa, mutta nappulan vieressä Tue-nappi ja teksti: 134 suosittelee ja 43 tukee tätä.

Ei luonnollisestikaan ole optimaalista käyttää kahta eri nappia, mutta tämä nyt on vasta idea. Like-nappulalla on kuitenkin sellainen etu, että se on jo melkein kaikilla verkkosivuilla. Minkään mikromaksamisen yleistyminen tyssää aina siihen, että ei ole tarpeeksi käyttäjiä, kun ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia maksaa, kun ei ole tarpeeksi käyttäjiä…

Käyttäjien ei välttämättä edes tarvitsisi panna rahaa Facebookiin, jos Facebook panisi kunkin käyttäjän “kukkaroon” osan mainosklikkauksista saamistaaan rahoista. Silloin pelkkä liketys voisi riittää toimintona. Potin ei tarvitsisi olla välttämättä käyttäjäkohtainen. Mutta miksi Facebook tekisi niin? Sehän vain jakaisi itselleen muuten jääviä rahojaan pois.

Eli ehkä sitä rahaa pitäisi latoa tiskiin. Mikä sitten siihen ihmiset ajaisi? Mahdollisuus voittaa satunnaisesti jotain? Pro-käyttäjän leima ja badget joita voi ansaita tykkäämällä? Lailla määrätty internet-maksu? Onhan meillä tv-maksukin. Hankalaa, kun kyseessä on globaali ongelma.

Ei se nyt niin helppoa ollutkaan.

H1: logo, sivut ja ensimmäiset kuukaudet

Tein yritykselleni uudet sivut. Tai pikemminkin sivun:

Ruutukaappaus h1.fi:stä, jossa iso kuva Akista ja vähän tekstiä.

Logon suunnitteli ja kuvan otti Jaana Björklund.

Teknisesti sivu on luonnollisesti HTML5-muotoa, mutta toimii myös antiikkisessa IE:ssä. Sivun koodi on pyritty minimoimaan, gzip on käytössä ja kaikki muut hyvät käytännöt huomioitu. Logo on tehty manuaalisesti SVG:llä. Ainakin minulle yllätyksenä tuli, että jostain syystä selaimet lataavat tarpeettomasti object:lla upotetun SVG-logon varmistuksena olevan img:n viittaaman kuvan. Se ei ole tässä tapauksessa mikään ongelma, mutta mielenkiintoinen juttu sinänsä.

H1 on toistaiseksi yhtä kuin minä, joten sivutkin saavat heijastella sitä. Mitä sitä piilottelemaan, että yritys on pieni. Jos asiakas pelkää ostaa pieneltä toimijalta, ei se ainakaan teeskentelemällä ratkea.

Yrityksen tavoitteena ei varsinaisesti ole kasvaa, vaan ensisijaisesti tuottaa onnellisuutta – niin työntekijöilleen kuin asiakkailleen. Kasvua saa toki tapahtua. Niin käy luonnollisesti, jos löydän ympärilleni lisää samoja arvoja jakavia ihmisiä, sekä asiakkaita, jotka haluavat ostaa meiltä työtä. Tähän mennessä olen ainakin itseni työllistänyt enemmän kuin hyvin, joten jonkinlainen kasvu on todennäköistä.

Ensimmäiset reilu pari kuukautta H1 on toiminut kannattavasti ja tavoitteidensa mukaisesti. Omia, erillisiä toimitiloja sillä ei ole, koska työ tehdään joko asiakkaan tiloissa tai kotitoimistossa. Kotitoimisto on kylläkin toistaiseksi sohvan nurkka; kunnollinen työpiste on vasta suunnitelmissa. Kaikki aikanaan: menestyvä yritys keskittyy tuottavan työn tekemiseen eikä tuollaisiin epäolennaisuuksiin.

Ensimmäiset työtehtävät ovat olleet kaikkea maan ja taivaan välillä. Joitain töitä mainitsekin uusilla sivuilla. Mutta kerrottakoon, etten ainakaan kyllästymään ole päässyt.

Vähitellen on myös alkanut muodostua käsitys siitä, minkälaista työtä haluan yrityksen tekevän. Ideaali asiakas tuntuisi olevan keskisuuri yritys, jolle verkko on tärkeä tai erittäin tärkeä osa liiketoimintaa ja joka haluaa maksimoida verkkopalvelunsa tuoton. Muunkinlaiset asiakkaat toki kelpaavat, erityisesti konsultointityyppisiin asiakassuhteisiin.

Oikeastaan ei kannata rajata mitään vielä tässä vaiheessa. Kaikki on mahdollista.

Web-käyttöliittymäohjelmoijia tarvitaan Suomeen lisää

Petteri Koponen kirjoittaa tänään Tietoviikossa hyvin samoista asioista kuin alla minä. Juttu sai minutkin julkaisemaan tämän vanhan luonnokseni.

Kesäkuisessa omaa historiaani alalla luotaavassa kirjoituksessani totesin:

Edelleen ehkä isoin este hyvien verkkopalveluiden tekemisessä on se, että designerit eivät keskimäärin “ymmärrä tekniikkaa” ja koodarit ymmärtävät hyvin harvoin mitään verkkopalveluista. Tämä lokeroituminen ei ole muuttunut mihinkään, pikemminkin pahentunut, osittain varmaan asioiden monimutkaistumisen takia.

Kärjistetäänpä vähän: Designerit tapaavat keskittyä nätteihin taustoihin tai logon viilaamiseen, ja vaikka se rekisteröitymislomakekin ehkä hätäisesti piirretään, ei interaktiota suunnitella läheskään virheilmoituksiin asti. Kun ei se määrittelydokkari tai konseptisuunnitelmakaan näihin asioihin ottanut kantaa, niin miksi vaivautua.

Jatketaan kärjistäen: Käytännössä siis käyttöliittymiä suunnittelevat – tai siis eivät suunnittele vaan vain pakon alla tekevät – ohjelmoijat, joiden osaamiseen tai kiinnostuksen kohteisiin käyttöliittymäsuunnittelu ei kuulu. Ohjelmoija tyypillisesti vähät välittää, jos puhelinnumero on syötettävä juuri hänen haluamassaan formaatissa tai että tietoa kysytään paljon enemmän kun oikeasti tarvitaan.

Tarpeeksi hiomalla tietysti saadaan silti hommat kuntoon, mutta se tulee kalliiksi ja jää käytännössä siksi tekemättä loppuun asti. Tämä on siis tehokkuusongelma, jos käyttöliittymän detaljitason suunnitteluun tarvitaan joko erillinen ammattilainen tai pallottelua kompetenssilta toiselle.

Eikä toisaalta asiakas tai työnantaja useinkaan edes osaa vaatia tällaista laatua. Sitä vartenhan hän sitä työtä ammattilaisilta ostaa.

Näkisin mielelläni lisää käyttöliittymäohjelmoinnin ammattilaisia. Se ei ole välttämättä puhtaan ohjelmointiteknisesti kaikkein haastavin alue (joskaan ei triviaaleinkaan), mutta laaja-alaista osaamista se vaatii sitäkin enemmän. Käyttöliittymäohjelmoija on se henkilö, joka tekee lopullisen interaktiosuunnittelun ja voi tehdä fiksua iteraatiota itsenäisesti eli kustannustehokkaasti.

Web-käyttöliittymäohjelmointi voi olla äärimmäisen haastavaa ja palkitsevaa työtä. Itse olen kokenut juuri tämän osan työstäni ehkä kaikkein mielenkiintoisimpana alueena sen monipuolisuuden takia. Olen kuitenkin kokenut itseni samalla tässä tehtävässä kovin yksinäiseksi. Melkein kaikki tuntemani ammattilaiset ovat joko design-suuntautuneita ja osaavat korkeintaan vähän netistä kopioida ja kevyesti muokata JavaScriptiä tai sitten puhtaita ohjelmoijia, joita käyttöliittymä ei kiinnosta haasteena tai jopa pelottaa.

Viime vuosina käyttöliittymäohjelmointi on tarkoittanut yhä enemmän JavaScriptiä. Lisäksi syvällinen osaaminen CSS:stä, HTTP:stä, selaimen toiminnasta ja palvelinohjelmoinnista sekä käytettävästä ohjelmointikehyksestä ja mahdollisesta julkaisujärjestelmästä ovat välttämättömiä. Näiden teknisten kykyjen rinnalle tarvitaan humanistisempia tieteitä: käyttöliittymien suunnittelu, verkkokirjoittaminen, hakukoneiden hyödyntäminen, informaatioarkkitehtuuri, saavutettavuus…

Aikana, jolloin kaikki tuntuvat haluavan vain suunnitella eivätkä tehdä itse mitään, miten saisimme ihmiset innostumaan itse käyttöliittymän tekemisestä?

Alan tapaaminen: Frontend Finland

Ikään kuin vastauksena kysymykseeni Suomessa päätettiin vastikään perustaa Frontend Finland -niminen organisaatio, joka pyrkii kokoamaan yhteen suomalaisia alan osaajia. Perustajien mukaan Suomessa on paljon alan osaamista, joka ei kuitenkaan täällä saa ansaitsemaansa huomiota. Olen siitä samaa mieltä, että huomio puuttuu, mutta oma syymme: emme ole pitäneet tarpeeksi meteliä.

Frontend Finlandin ensimmäinen tapaaminen järjestetään 15. syyskuuta. Aiheet vaikuttavat kiinnostavilta. Odotan innolla, että saan tavata ison nipun samanhenkisiä kollegoita! Tapaamisesta luvassa raporttia Vierityspalkin puolella.