Mainonnanhallinta 2.0

Webissä pääasiallinen tulonlähde ovat mainokset. Mainokset palvellaan useimmiten kolmannen osapuolen palvelimelta. Tekniikka jättää paljon toivomisen varaa. Puhtaasti tekniset ongelmat voidaan onneksi aina ratkaista.

Seuraavassa luetellut ongelmat pohjaavat pääasiassa kokemuksiini nykyään AOL:n omistuksessa olevan saksalaisen ADTECHin Helios IQ -tuotteesta, mutta myös muista yleisistä järjestelmistä.

Standardien puute

Bannerit on toteutettu kukin omalla markup-mössöllään. Mainonnanhallintajärjestelmä tarjoaa omia aataminaikaisia templatejaan, mainostoimisto käyttää toisia yhtä kamalia, ja kaikki lataavat omat kiertotapansa IE:n Eolas-ongelmaan ja Flashin selainyhteensopivasti sivulle liittämiseen.

Tarpeettomia HTTP-pyyntöjä

Sen sijaan, että sivun kaikki bannerikoodi noudettaisiin yhdellä HTTP-kutsulla, jokainen banneripaikka kutsuu mainospalvelinta erikseen ja saattaa saada vastaukseksi vain ohjeet noutaa sisältöä ihan toiselta palvelimelta. Aikaa palaa ja selain odottaa vastausta ennen kuin voi aloittaa seuraavan bannerin kutsumisen. (Kuulemma jossain järjestelmässä tämä ongelma on ratkaistu.)

Ylimääräinen riippuvuussuhde

Tänä web-APIen kulta-aikana mainosten integrointi JavaScriptin avulla kuulostaa hätäratkaisulta. Hidasteleva mainospalvelin, tai hidasteleva yhteys mainospalvelimelle hidastaa sivun latautumista. Käyttäjät syyttävät — aivan aiheesta — itse sivustoa hidastelusta, vaikka mainospalvelin olisikin varsinainen syypää. Mikäli “tagi” on sijoitettu viisaasti, hidastelu ei estä sisällön näyttämistä, mutta vaikka tällaiset kiertokeinot toimivat, niitä ei pitäisi joutua käyttämään eikä varsinkaan itse implementoimaan.

Järjestelmä järjestelmälle

Mainoksia ei voi täysin hallita mainonnanhallinnassa, koska järjestelmä ei ajattele kohdesivustoa kokonaisuutena vaan yksittäisinä banneripaikkoina. Paikkojen ja niiden sisältämien tagien hallinnointiin on isolla sivustolla rakennettava oma järjestelmänsä. Ongelma ratkeaisi sillä, että bannerikoodi lukisi sivun (selkokielisen) URLin ja määrittäisi sen ja järjestelmään syötettyjen URL-sääntöjen mukaan sopivan bannerin. Koko hallinnointi kuitenkin selvästi on mainonnanhallintajärjestelmän tehtävä, eikä sitä pitäisi joutua paikkailemaan omilla virityksillä.

Bannerien koko

Mainosbannerien tiedostokoolle on asetettu rajoituksia, mutta aina näitä ei osata tai viitsitä valvoa. Usein ladattavaa kertyy kohtuuttomasti. Fiksu mainonnanhallintajärjestelmä osaa kertoa mainosta syöttävälle, jos tiedoston koko ylittää asetetut rajat, mutta se ei osaa tehdä mitään, jos mainos palvellaankin toisesta järjestelmästä tuoden vain mainos-tagit omaan mainonnanhallintaan.

Koneen jumittavat tehosteet

Minun koneellani se toimi ihan hyvin. Varmasti, mutta onko se vähän vanhempi kone, pyörikö samalla viisi muuta yhtä raskasta banneria ja yrititkö samalla tehdä jotain muutakin?

Joku voisi joskus laskea, kuinka monta ydinvoimalaa voisi jättää rakentamatta, jos Flash-bannerit kiellettäisiin tai bannerivelhot opetettaisiin tekemään konetehoja vähän vaativaa animaatiota.

Mikä neuvoksi?

Mainonnanhallinta-ala kaipaa kipeästi standardeja ja innovaatiota. IAB:n mainoskoot ja standardit eivät enää riitä. Tarvitaan yleiskäyttöisiä JavaScript-kirjastoja kaistantarpeen minimoimiseksi, yhteensopivia APEja eri järjestelmien ristiinkäyttämisen mahdollistamiseksi, älykkäämpiä mainonnanhallintajärjestelmiä integrointityön minimoimiseksi ja vaikka mitä.

Mainonnanhallinta 2.0, missä viivyt?

Älä kerro kenellekään, mutta emme tahdo rahojasi

Amazonin uusi MP3-kauppa vaikuttaa kiinnostavalta. Päädyn lehdistötiedotteeseen, jossa ei tietenkään linkkiä ole, mutta etusivun päävalikosta se löytyy.

Musiikki DRM-vapaata, laadultaan kelpoa 256 kbps:n MP3:a. Hinta on kohtuullinen 0,89–0,99 $ kappaleelta, kokonaisia levyjä ostaessa vähemmän. Valikoimakin on iso. Mutta mikä parasta, ostospaikka on oikea sivusto, mitä voi navigoida haluamallaan tavalla. Se on iso etu verrattuna suljettuun, kömpelöllä epäselaimella navigoitavaan markkinajohtajaan.

Pakko kokeilla. Etsin sopivan levyn. Klikkaan kuuluisaa, patentoitua yhden klikkauksen ostopainiketta, koska muutakaan ei ole tarjolla. Kirjaudun sisään. Eikö se jo sano, että tarjolla vain Yhdysvalloissa? Ei. Pakottaa asentamaan latausavustajan, joka tuo musiikin suoraan iTunesiin tai Media Playeriin, fiksua. Tarjoaa jopa älykkäästi Mac-versiota ja opastaa asennuksessa.

Jatketaan. Valitsen Visan. Anna uusi laskutusosoite. No, olenhan muuttanut sitten viime ostoksen, kaipa se siksi sitä kysyy, vai? Valitse osavaltio. Eipä kai sitten.

Tämäkö on Amazonin tapa kertoa, ettei rahani kelpaa heille? Amazonille varmaan kelpaisikin, koska se on normaali liikeyritys, mutta sisällönhaltijat eivät tunnetusti ole normaalista kaupankäynnistä kuulleetkaan. Amazon voisi parantaa vain kertomalla selkeämmin ettei se myy kuin Yhdysvaltoihin.

Tarkemmalla etsinnällä löytyy varmuus:

As required by our Digital Content providers, Digital Content will, unless otherwise designated, be available only to customers located in the United States.

Koska… miksi?

(Lisäys: Gruber kehuu Amazonin musiikkikauppaa, mutta toteaa: Amazon’s biggest shortcoming compared to iTunes might not be the selection, but the fact that it’s currently limited only to the U.S.)

NBC vetäytyy iTunes Storesta; ei Heroesia eikä Galacticaa

TV-yhtiöiden tulevaisuus on vaakalaudalla, kun NBC Universal päättää vetäytyä iTunesista. Syyksi paljastui 4,99 dollarin hintavaatimus, joka on tietenkin totaalisen kohtuuton.

Koska koko iTunesin valikoima ei Suomessa näy, tällä on vähän suoraa vaikutusta. Silti touhu naurattaa ja itkettää. Väkisinkö yritetään ihmisiä ohjata laittomien lataustapojen kuluttajiksi? En pysty ymmärtämään logiikkaa.

No, vaihtoehtoja ei ole aiemmin ollut, eikä näköjään ole vastakaan.