Ebookers ja kansainvälinen suomen kieli

EbookersVarasin matkan Ebookersista. Aloin ihmetellä, että jotain on vialla, kun varauksestani ei kuulunut mitään viikkoon. Soitettuani selvisi, ettei mitään varausta heidän järjestelmässään ole, jokin puhelinsoitto kylläkin nimelläni (mitä en todellakaan ole tehnyt), ilman mitään varaustietoja. Keskustelun aikana ilmeni, ettei Ebookersissa ole vielä keksitty skandeja. Jouduin siis tekemään koko varauksen alusta, tällä kertaa varoen ääkkösiä lisätietokentästä lähtien.

Miten matkustajan nimi syötetään varaukseen?

Kansainvälinen varausjärjestelmämme ei tunnista skandinaavisia kirjaimia eikä väliviivoja, joten nimi tulee syöttää ilman ä, ö, å, ü tai – merkkejä [sic]. Nimi tulee aina syöttää passin tietojen mukaisesti.

Ebookers.fi: Usein kysyttyä

Itse varaussivulla ei ole minkäänlaista mainintaa ääkkösten kelpaamattomuudesta. Se ei anna myöskään minkäänlaista virheilmoitusta, vaikka käyttäisi kiellettyjä merkkejä — päin vastoin, kiittää vain varauksesta. Lienee liikaa vaadittu, että tämä “kansainvälinen” varausjärjestelmä tekisi tarvittavat konversiot ihan itse, käyttäjää asialla vaivaamatta?

Kuinkahan monta tilausta Ebookers on menettänyt tämän takia?

Yle, Elävä arkisto ja pahat hakkerit

Ylen hallintojohtaja Jussi Tunturi lausuu päivän Ilta-Sanomissa ohjelmien laittomasta levittämisestä Internetissä:

– Suuren suosion saavuttaneeseen Ylen Elävään arkistoon nämä hakkerit eivät onneksi ole päässeet käsiksi.

Tunturi ei ole kuitenkaan sinisilmäinen. Arkiston suojaus on rakennettu hyvin tarkasti, mutta täyttä turvaa sekään ei takaa.

– Mikään järjestelmä ei ole aukoton.

– Jos jotain tapahtuu, reagoimme luonnollisesti voimakkaasti, Tunturi alleviivaa.

Ensinnäkin, suuresta suosiosta voi olla monta mieltä. Huolimatta siitä, että palvelua on rummutettu isolla rahalla joka kadunnurkassa (kiitos, että tuhlaatte lupamaksurahojani turhaan mainontaan), eivät Yle.fi:n kävijämäärät ole juuri viime vuotta korkeammalla tasolla. Arkisto avattiin 9.9.2006, eli loppuviikolla 36, jolloin on havaittavissa kasvua, mutta siihen se sitten jääkin.

Toisekseen, hyvin tarkasti rakennetusta suojauksesta:

Menin Elävään arkistoon ihan tavallisella Mac-tietokoneella, johon oli asennettu Microsoftinkin jakelema Flip4Mac-laajennus. Tällä yhdistelmällä Ylen videoiden katselu onnistuu ilman ongelmia – sekä Firefox- että Safari-selaimissa. Ylekin suosittaa sitä toisena vaihtoehtona Elävän arkiston Apua-sivullaan.

Ruutukaappaus, jossa Elävän arkiston videotoisto käynnissä ja valinta Save As QuickTime Movie... osoitettunaKummassakin selaimessa on tarjolla valinta Save As QuickTime Movie…, jonka avulla koko videopätkän voi tallentaa omalle koneelle ja katsella koska haluaa.

Onko tämä siis hyvin tarkasti rakennettu suojaus? Olenko paha hakkeri, kun paljastin tämän varastamiskeinon? Haastaako Yle minut oikeuteen vai mitä mahtaa mainittu voimakas reagointi olla?

En todellakaan tiedä, onko tämä se DRM-suojaus, josta Apua-sivu sanoo mm.:

Onko YLE niin naiivi, että kuvittelette Windowsin DRM suojausten [sic] kestävän murtamisyrityksiä pitkällä aikavälillä?

Voi todella olla niin, että hieman taitavampi käyttäjä osaa kikkailla tiedostosta itselleen kappaleen talteen. Tarkoitus on kuitenkin mahdollisimman hyvin estää se. Näyteikkunankin voi rikkoa tiiliskivellä, mutta ei se silti ole sallittua.

En löydä mistään kohtaa Elävää arkistoa kieltoa tallentaa tiedostoja itselleen. Päinvastoin, se suorastaa sallitaan. Eikä tallentamista voisi kieltääkään, koska se tekisi katselusta mahdotonta. Vertaus ontuu pahasti, koska näyteikkunan rikkominen sentään on jossain kielletty. Jos kerran tallennus omaan käyttöön on sallittu, miksi tarkoitus on mahdollisimman hyvin estää se?

Ajax-väärinkäsityksiä Web 2.0 -harhoissa

Tuon tuostakin törmää lehdistössä ja webissä väärinkäsityksiin Ajax-käsitteen merkityksestä. Selvennetäänpä hiukan, voitte tästä vapaasti lainata maksullisiin asiantuntijajulkaisuihinne lupaa kysymättä:

Ajaxin alkuperäisen määritelmän mukaan se on tapa välittää tietoa palvelimen ja selaimen välillä päivittämättä koko sivua — eikä sitten paljon muuta.

Yleisin väärinkäsitys lienee, että Ajax on kaikkien nättien WWW-sivujen efektien takana. Näin luullaan kenties siksi, että kaikenlaiset efektit ovat samaan aikaan tulleet suosituiksi. JavaScriptillä, DOM:lla ja luovalla CSS:n ja kuvien käytöllä saadaan aikaan upeita efektejä ja toiminnallisuutta, mutta niillä ei ole mitään tekemistä Ajaxin kanssa, jollei hommaan liity asynkronisia palvelinkutsuja ja XML:ää. Harvemmin liittyy.

Toinen harhaluulo on, että Web 2.0 ja Ajax ovat jokseenkin sama asia mutteivat ihan. Eivät ne ole. Web 2.0 on käsite, josta kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa. (Tim Berners-Leen haastattelu-podcast kannattaa muuten kuunnella kokonaisuudessaan.) Ajax on tekniikka, jonka yleistyminen nyt vain sattui samaan saumaan kuin webin toinen hypekausi.

Ajaxin nimi on siitä hassu, ettei XML ole alkuunkaan paras tapa käsitellä tietoa JavaScriptin näkökulmasta. Niinpä Adaptive Pathin Ajax-määritelmään on myöhemmin lisätty FAQ-osio, jossa todetaan, ettei ole pakko käyttää XML:ää. Parempi muoto on JSON, jossa tieto on valmiiksi helpommin hyödynnettävässä muodossa. Toinen helppo muoto on valmis HTML. Ajax on tietysti mukava sana, mutta XML:ää ei putkessa useinkaan liiku.

Kun nämä on sisäistänyt ja luulee olevansa viileä nyky-webin tuntija, voi vielä tehdä testin: How Web 2.0-aware Are You?.